Vanhat tavat ja heikko koulutus alistavat afgaaninaista
29.11.2008 4:00
Marjo Rämö
Pysähdys Porvoossa. Professori Mojgan Mostafavi kiersi viikon verran Suomea puhuen Afganistanin naisten oloista Unifemin vieraana. Torstaina ohjelmassa oli Porvoo ja vierailut muun muassa Uusimaassa ja Unifemin Porvoon paikkallistoimikunnan myyjäisissä. Brunbergin tehtaanmyymälästä hän haki tuliaisia 14- ja 9-vuotiaille pojilleen sekä aviomiehelleen. (Kuvaaja: Matilda Isohella)
Satunnaisia raketti-iskuja, kidnappausuhka, terrorismin vastaisen sodan toimia, vaarallisia huumeiden kuljetusreittejä, maailman miinoitetuimman maan titteli, erittäin huonokuntoinen tiestö, huono hygieniataso, koleratapauksia, lääkkeistä ja lääkäreistä pulaa, raportoi ulkoasiainministeriön matkustustiedote Afganistanista. Ja aivan kuin edellä mainitut eivät riittäisi vakuuttamaan suomalaisturistia, tiedote toteaa Afganistanin olevan maanjäristysaluetta, jossa naisten liian paljastava pukeutuminen voi aiheuttaa aggressioita.
Viime sunnuntaina lumipyryn läpi Suomeen saapunut afganistanilainen professori Mojgan Mostafavi on hieman eri mieltä.
–Ei tavallisen ihmisen tarvitse Kabulissa pelätä, hän sanoo ja kertoo kuinka myös naiset voivat täysin vapaasti astella tänä päivänä Kabulin katuja.
Mojgan Mostafavi tosin ei kuljeskella vapaasti asemansa vuoksi. Hän toimii apulaisministerinä Afganistanin naisasioiden ministeriössä. Nyt hän on viikon ajan kiertänyt Suomea YK:n alaisen naisjärjestön Unifemin vieraana ja puhunut Afganistanin naisten ongelmista. Ohjelmaan kuului myös vierailu Uusimaan toimituksessa.
Afganistanin köyhyys koettelee etenkin maaseudun kouluttamattomia naisia. Kehitystä ja koulutustason kohenemista ovat haitanneet jatkuvat sodat ja sekä vuosien 1996-2001 taleban-hallinto, joka käytännössä telkesi naiset koteihinsa ja burkhien alle.
–Kuvittele, että elät esimerkiksi 30 vuotta vapaana ja sitten sinut laitetaan viideksi vuodeksi sisälle, Mostafavi kuvailee kohtaloa, joka lankesi miljoonille afgaaninaisille. Moni kärsii tuon ajanjakson jättämistä psyykkisistä jäljistä edelleen.
Ne, joilla oli mahdollisuus lähteä, pakenivat taleban-hallintoa. Mostafavi oli opiskellut jo vuodesta 1995 alkaen journalistiikka naapurimaa Iranissa. Hän jatkoi opintojaan tohtorin tutkintoon saakka ja työskenteli toimittajana muun muassa radiossa ja opettajana pakolaisille tarkoitetussa koulussa.
Taleban-hallinnon kaduttua yliopistot aukesivat jälleen Afganistanin naisille. Vuodesta 2005 Mostafavi on opettanut journalistiikkaa Kabulin yliopistossa.
–Monissa tiedekunnissa on paljon naisopiskelijoita, hän kertoo.
Nykyinen hallitus on sitoutunut kehittämään Afganistanista tasa-arvoista yhteiskuntaa. Tasa-arvon nimeen vannotaan maan uudessa, vuodelta 2004 olevassa perustuslaissa. Kansainvälinen yhteisö seuraa, miten Afganistan toteuttaa tavoitteitaan, muun maussa tasa-arvon osalta.
Se, että valtio on viralliselta nimeltään Afganistanin Islamilainen tasavalta, ei Mogafavin mukaan ole esteenä sukupuolten tasa-arvolle. Naisten huono tilanne ei hänen mukaansa johdu islamista vaan siitä, että etenkin maaseudulla naiset ovat kouluttamattomia ja alttiita vanhoille tavoille ja uskomuksille. Arviolta 20 prosenttia afgaani-naisista osaa lukea. Köyhyys, taistelu ruoasta ja lämmityksestä ovat monelle arkipäivää. Naisille kodin ulkopuolisia työpaikkoja ovat olleet esimerkiksi maton kutominen. Naiset saattavat tehdä 14 tunnin työpäivää terveytensä kustannuksella.
Taleban on edelleen olemassa ja on käynyt neuvotteluja presidentti Karzain kanssa. Talebanin paluu pelottaa kouluttautunutta afgaaninaista.
–Mikäli Taleban-tulisi valtaan, joutuisin varmasti lähtemään maasta, Mostfavi miettii.
Nykyisessä tilanteessa hän haluaa ehdottomasti tehdä työtä Afganistanissa sen paremman tulevaisuuden puolesta, vaikka hänen ministeriönsä resurssit ovat onnettomat.
–Joka kerta kun käyn maaseudulla ja tapaan naisia ongelmineen, olen yhden päivän shokissa. Sen jälkeen tulee taas tarve tehdä töitä heidän olojensa parantamiseksi.
