Roto moto eli ensipöristelyt Fuengirolan liikenteessä
Markku Vento - 13.05.2009 20:57
Markku Vento
Se on Hola täältä Espanjasta. Taitaa tulla paikkoin 10 kuukautta siitä, kun viimeksi Uusimaahan kirjoitin. Ikävä ollut? Noo, liioitteisin jos sanoisin, että Uusimaata sinänsä, mutta pakko myöntää, että Uusimaan upeaa toimitusta ja henkilökuntaa ja tietenkin lukijoita on aika ajoin tullut ajateltua haikeudella. 10. elokuuta 2008 lensin Fuengirolaan kirjakauppiaaksi Hemingway Bookshopiin.
Elokuussa, kun tänne saavuimme, koko alue oli täynnä espanjalaisia kesäloman viettäjiä. Autolla ei sekaan mahtunut. Niinpä tässä eräänä päivänä hain kaupasta uuden hienon kiinalaisen moposkootterin eli moton. Nelitahtimoottori, punaiset katteet ja kaikkea. Tingin vielä kypärän (casco) kaupan päälle.
Ajelin Avenida Jesus Cautivo Reitä eli Junakatua kotia päin ja sain heti tuntea sen aavistuksen vapaudesta, johon prätkällä ajamiseen liittyy. Varsinkin täällä Fuengirolassa, jossa autoja on enemmän kuin asvalttia.
No, viimeinen ylämäki Los Pacosin mäelle on pitkä ja murhaava. Moottorista alkoi kuulua aikamoista kolinaa ja rutinaa ja meno hyytyi kuin Suomen talouskasvu. Seuraavana aamuna, jolloin mopo olisi viettänyt yksipäivä-synttäreitään, se käynnistyi vaivaisesti ja pääsin alamäessä pötkimään Avenida Rikkinäisen Mopon ja Junakadun kulmaan. Hasta la halivilivoo.
Vaimo heitti minut mopokauppaan, jossa neljäntoista sanan espanjankielen taidollani selitin, että roto, mikä roto (eli rikki). Lähdin hiljaisen Pedro-mopokauppiaan kanssa katsomaan laitetta. Siinä ajaessamme hän kysyi minulta näyttäen käsillään mopolla ajamista ja päästäen suustaan pörinää ja sitten pum ja sitten hiljaista, mutta sanoin, että NO, ja pöristelin suullani sillä tavalla, että pörinä hiljeni ja hiljeni ja hiljeni ja sitten hiljaista. Pedro nyökkäsi ymmärtäväisesti.
Pakko myöntää, että jos olin kotioloissa ollut tähän asti edes jonkilainen auktoriteetti mopojen oston suhteen, nyt oli saldo pahasti miinuksella. Mutta onneksi mopokauppias Pedro paikkasi tilanteen: hän vei mopon mennessään (kahden vuoden takuu) ja sanoi, että soittaa seuraavana päivänä.
Näin myös tapahtui ja Pedro kertoi, että hän tilaa mopoon kokonaan uuden moottorin: kyllä sen pitää kestää enemmän kuin yhden päivän. Homma olisi valmis kahden päivän päästä ja hän soittaisi sitten minulle.
Ja todellakin, myös tämä asia piti kutinsa. Ja nyt ajelen hienolla motolla liikenteen seassa pujotellen. Ei tarvitse enää pohtia, saako työpaikan vierestä autopaikkaa, pitääkö jonottaa Salliverin koulun lasten noutoruuhkassa, jossa liikennettä ”ohjaajava” poliisi jo moikkaa minua nähdessään punaisen paholaisen ilmestyvän Pacos Cityn mutkasta.
Pisteet Espanjalle: ei tarvitse minulle tulla sanomaan, etteikö tästä maasta saisi hyvää palvelua. Ihan pyytämättäkin.
