Tukanleikkuu espanjalaiseen tapaan
Markku Vento - 09.06.2009 13:37
Markku Vento
Olin juuri toipunut minulle Suomessa tehdystä keskivaikeasta hiusleikkauksesta, kun kuukauden Espsanjassa oleskelun jälkeen peili kertoi, että taas pitäisi.
Oman mediterioitumiseni eli Espanjaan sopeutumiseni mukaisesti tutkiskelin Bussikatua kävellessäni partureiden ikkunoita. Vaikka unisex-parturi kuulosti hieman epäilyttävältä, kysäisin madamelta, että käykö corte el pelo eli hiustenleikkuu.
Madame siihen, että si-si ja ilmeisesti kysyi, että otetaankos paljon. Näytin peukalon ja etusormen välillä tuollaista sentin-parin pätkää ja rouva nyökkäsi. Siinä sitten mietin, että kumminkohan päin rouva nyt ymmärsi: lyhennetään pari senttiä vai jätetäänkö pari senttiä jäljelle.
Tarkensin vielä luonnehdintaani sanalla normal. Hyvähän siitä tuli.
No, tästä taas kuukauden päästä astelin toiseen parturiin. Tuoli oli varattu ja kysyin että viisi minuuttia? Parturi nyökkäsi ja istuin odottamaan. Toivoin, että odotusaika olisi lyhyt, sillä odotustilan lukemisena oli kaksi vuotta vanha Espanjan Ikean katalooki ja Malagan puhelinluettelo.
Olipa ripeä leikkuu: ja ensimmäistä kertaa minulta leikattiin tukka veitsellä, siis sillä lailla riipimällä. Ei merkittäviä aineellisia vahinkoja.
Ja nyt kolmas kerta pääsin sitten erään vanhan herrasmiesparturin tuolille. Homma sujui mukavasti jutustellen, kerrankin joku espanjalainen tuntui ymmärtävän mitä sanoin. Kunnes huomasin, että parturi olikin puhunut koko ajan minuun nähden kuolleessa kulmassa istuneen kaverinsa kanssa.
Vielä odotan samanlaista käsittelyä kuin eräässä turkkilaisessa kylässä. Olin lähes nukahtanut parturintuoliin, kun yhtäkkiä havahduin pirtun tuoksuun, mutta silloin oli jo myöhäistä: parturi poltti palavalla pumpulilla korvieni ja sieraimieni karvat.
Täällä varmaan bombero eli palokunta ryntäisi apuun.
Kirjoittaja on Uusimaan entinen päätoimittaja, joka pitää nykyään kirjakauppaa Fuengirolassa, Espanjassa.
