HALLITTU RAKENNEMUUTOS” HÄVITTI YHTEISÖLLISYYDEN
Näkökulmia Kilpilahdesta - 17.01.2010 11:48
Hannu Ikonen
”HALLITTU RAKENNEMUUTOS” HÄVITTI YHTEISÖLLISYYDEN
Yritykset kuten Neste Oil (aiemmin Neste, Fortum) ovat purkaneet yhteisöllisyytensä materiaalisia edellytyksiä (virkistyspaikat, asuminen, kerhotoiminta ym.) – sanonnan mukaan – koska ne eivät kuulu sen päätoimialaan. Yhteisöllisyys on kadonnut, kukin rakentaa omaa yksilöllistä urapolkuaan ei yhteisöllisyyttä, yhteistä hyvinvointia. Strategisesti on tärkeätä omistajille tuloksen tekeminen ei tekijöiden hyvinvointi tai toimintaympäristön yhteisön hyvinvointi. Tulos on arvo sinänsä, muu tulee jos on tullakseen. Kilpilahtelaisten yhteisöllisyys on rajattu aitojen sisäpuolelle (jos sitä on sielläkään) kun sitä oli aiemmin asuinalueilla, virkistysalueilla, Kokonhallissa, kielistudiossa tai laajassa, tuetussa kerhotoiminnassa. Yhteiskunnan päätoimiala on yhteisöllisyys, arvokoheesion ylläpitäminen, mutta sekin esittää materiaaliset edellytyksensä kuten yrityksissä. Ne jotka sanovat, ”ettei tämä ole se sama lintukoto kuin ennen”, ovat ensimmäisinä valmiit hävittämään yhteisöllisyyden materiaaliset edellytykset kilpailun nimissä kuten lähikoulut, lähikaupat, lähivirkistysalueet ja -liikuntapaikat, kirjastot, kansalaisopistot, päiväkodit, terveyspalvelut ja vanhustenhoidon. Heille yhteiskunnan päätoimiala ei ole yhteisöllisyys, se (yhteisöllisyys) syntyy jos on syntyäkseen vasta tuloksenteon jälkeen. Se ei ole arvo sinänsä. Päätetään ja toimitaan kuin yrityksissä. Ns. hyvinvointiyhteiskunnassa havahdutaan yhteisöllisyyden katoamiseen siinä tilanteessa kun kadonnen yhteisöllisyyden objektiiviset kustannukset alkavat kasvaa suuremmiksi kuin panostaminen hyvinvointiyhteiskunnan edelleen kehittämiseen. Eli yhteiskunnallisen pahoinvoinnin kustannukset eivät ole pelkkiä aselain tai ”panta jalkaan” uudistuksia vaan menetettyjä työ- ja koulupäiviä, särkyneitä mieliä ja -elämiä. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on kysymys tästä arvovalinnasta, yhteisöllisyydestä ja piittaamattomuudesta. Suomessa sattuneet ampumavälikohtaukset ja niiden ”hoito” kertovat maan hallituksen ymmärtämättömyydestä tai vähintäänkin sen sisäministerin kokoomukselaisesta piittaamattomuudesta. Yhteisöllisyys muualla kuin ”viheriöllä” ei ole Wahlroosien ja Liliusten päätoimialaa (liekö Lievostenkaan?) yrityksissä sen enempää kuin yhteiskunnassakaan. Heidän arvonsa ja ihanteensa on kuitenkin yhteiskunnassa suuresti sisäistetty, että verotus ei olisi yhteisöllisyyden materiaalinen edellytys ja turva. ”Kaveria ei jätetä” hokema on saanut sotien jälkeistä käyttöä, mutta konkretia tuntuu kadonneen, ”haavoittuneiden” sisäisiä vammoja ei tunnisteta. Verovaroin tässä yhteiskunnassa tuetaan niitä jotka meinaavat ”jäädä” ja hokijat ovat taas niitä, jotka mieluiten jättävät verotkin ”jätetyn kaverin” maksettaviksi. Näillä arvoilla ei kadotettua yhteisöllisyyttä rakenneta. Matti Kortteinen kirjoitti teoksen ”Hallittu rakennemuutos?”, joka kyseenalaisti Harri Holkerin (kok) hallituksen (-87) samaa nimeä kantaneen ohjelman. Holkeri tuskin tiedosti kuinka talous (materiaaliset edellytykset) muokkaa arvojamme. Tämän saman tiedostamisen oivalluksen koki – Holkerin entinen puoluetoveri – 60-luvulla nykyinen kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori ja Erik Castren instituutin johtaja Martti Koskenniemi (Yliopisto 12/09), että ”kapitalismilla on taipumus toisen ihmisen hyväksikäyttöön”. Hän etsii vastausta kapitalistisen järjestelmän käyttäytymiseen marxilaisesta taloudellisyhteiskunnallisesta analyysista, olemisen materiaalisista edellytyksistä. Oikeuden (yhteisöllisyyden) edellytykset katoavat kun Wahlroosit ja Liliukset ovat saaneet lanseerattua arvonsa yhteisön arvoiksi.
Hannu Ikonen
Iloiset Veronmaksajat vpj.
24
Keskustelua aiheesta
Keskustelupalstalle ei voi toistaiseksi jättää uusia viestejä perjantain klo 16:n ja maanantain klo 8:n välisenä aikana.
