VAIN SOTA PUUTTUU
Näkökulmia Kilpilahdesta - 25.01.2010 15:25
Hannu Ikonen
Me – SAK:laiset – palkansaajat emme ole niin haluttavia, että meidät tarvitsisi kihloin sitoa uuteen yhteistyöhön työnantajan kanssa kuten Markku Vaniala esittää (UM 11.1). Marja-Leena Oksanen esittää kirjoituksessaan (UM 17.1) peräti aviollista suhdetta. Molempien analyysit menneestä auvoisemmasta ajasta osuvat oikeaan, mutta yleisten kehitysedellytysten ymmärtämisessä olisi jotain toivottavaa. Työmarkkinajärjestöillä (ryhmänsä etuja valvovilla järjestöillä) ei ole muita kuin pakon sanelemia (esim. sota) tarpeita esiaviollisiin tai avioliiton omaisiin (rakkaus) suhteisiin. Heikompi osapuoli (SAJ, SAK) joutuu puolustamaan rikkaamman (STK, EK) etuoikeuksia niin sodassa kuin rauhassakin. Molempien etujärjestöjen tulisi ajaa jäsenistönsä etua suhteessa toiseen osapuoleen, mutta yhteinen etu löytyy vain kolmannen osapuolen, yhteiskunnan (valtio, kunnat) verokertymän kaventamisesta, puutteenalaisten leivän ohentamisesta, yhteiskunnallisen palvelun näivettämisestä, kotimaisen kysynnän supistamisesta. Työ- ja pääomatulojen eturistiriita on ikuinen eikä sitä poista se, että uudelleenjakokoneistolle (yhteiskunnalle) toimitetaan kapeneva siivu, josta lyhentämättömän hyödyn korjaa pääomatulon saaja. Hattua täytyy nostaa työnantajajärjestöille, jotka ovat hoitaneet edunvalvontansa hienosti, johtaneet ”aviollista suhdetta” parisuhdeneuvojinaan mm. Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) ja Veronmaksajien keskusliitto. SAK:lta kysyttiin 80-luvulla, etteikö se tarvitse Eva-tyyppistä aatteellista – yhteiskunnallisesti ohjaavaa – neuvotteluelintä, johon SAK vastasi kieltävästi. Lieneekö syy tuolloin ollut SAK:ssa virinnyt ja edunvalvonnallisia menetyksiä tuonut politiikan vastaisuus tai median ”peitejärjestö” repostelu kuin vaalirahoituskeskustelu kuluneiden vuosien aikana. Ay-liikkeeseen ei enää liitytä ammatillisen tai yhteiskunnallisen edunvalvonnan vuoksi. Syyt ovat raadollisempia kuten mahdollinen työttömyyden uhka kesä- ja talvipäivät, lomamökit ja muut harrastusmahdollisuudet. Kaikki vapaa-aikaan liittyvä on ”aviollisessa suhteessa” vähin äänin siirretty heikomman osapuolen, ay-liikkeen järjestettäväksi. Rakennetaanko näin uusyhteisöllisyyttä? SAK on ”Laurien aikana” unohtanut edunvalvonnallisen tehtävänsä ”yhteisen hyvän” nimissä. Avioliitto pidetään kulissien vuoksi hengissä, mutta mukulat kärsii. ”Yhteinen hyvä” ei tarkoita koko kansakunnan hyvää esim. presidentti Mauno Koiviston aikanaan mainitsemalla tavalla, että kansakunnan heikkous tai vahvuus määrittyy sen mukaan kuinka se haluaa huomioida heikoimpien kansalaistensa aseman. ”Aviopuolisot” löytävät toisensa kun pääsevät polkaisemaan tätä heikointa kansalaisryhmää (esim. SATA-komitea). Ns. ”Tammikuun kihlaus” ei tarkoittanut mitään muuta kuin sitä, että kelpasimme samaan pöytään. Suhteessa ei mitään kapioita kanniskeltu eikä huomenlahjoja jaeltu. Selkeä edunvalvonta (meiltä, SAK) on hiipunut Laurien aikaan. Lieneekö tähän syynä se, että entistä useampi SAK:lainen kuuluu ”omistavaan luokkaan”, omistaa osakkeita, on työnantaja yksilönä ja työnantaja yhteisönä erilaisten liittojen- ja muiden rahastojen kautta. Olemme siis munaskuitamme myöten naimisissa työnantajan kanssa, mutta tästä huolimatta edunvalvonta tulisi kyetä erottamaan tästä väkinäisestä liitosta. Näin tekee vastapuolikin ja härskisti, sillä on omat salarakkaansa.
Hannu Ikonen
TEAM-jäsen
