Jazzlegenda: Pyrin yhä soittamaan kuin veitsi kurkulla

Juhani Aaltonen Trion Mother Tongue on nostettu yhdeksi Aaltosen parhaista levystä.

Maarit Kytöharju

Legendaarinen Juhani ”Junnu” Aaltonen vaikuttaa ikäistään huomattavasti nuoremmanoloiselta.

76-vuotias suomalaisen jazzin legenda on yhä kansainvälisimpiä muusikoitamme – ja merkittävän uransa luovimmassa vedossa.

Viime vuosien aikana Junnu Aaltoselta on ilmestynyt pelkästään TUM Recordsin kautta useita sooloalbumeita. Niistä vuonna 2003 julkaistu ”Mother Tonque”-livealbumi sai Jazz-Emman.

Uunituore duolevy – Juhani Aaltonen and Heikki Sarmanto: ”Conversations” – on sekin esimerkki upeasta tupla-albumista.

– Omat sävellykseni pohjautuvat usein improvisaatioihin, mutta toki kirjoitan nuoteille teemojakin. Muusikkona pyrin edelleen soittamaan kuin veitsi kurkulla, pitkälti itseoppinut Aaltonen sanoo.

 

Uran tähänastinen saldo: mukana yli 3 300 levytyksessä.”

Junnu Aaltonen muistetaan muun muassa yhteistyöstä Heikki Sarmannon, Esa Pethmanin, Edward ”Eetu” Vesalan, Henrik-Otto Donnerin, Jukka Linkolan ja Umon kanssa.

 

– Umo on kuin työkalu. Se kykenee soittamaan kaikkea jazzia.

Umo on myös alan korkeakoulu.

– Solistivierailijat ja kouluttajat, kuten Mel Lewis tai Thad Jones, olivat todella tärkeitä. Seurasin kuin haukka mitä he tekivät.

Aaltoselle soittaminen onkin yhä myös ikuista opiskelua.

– Olen viihtynyt kaikissa bändeissä, koska niissä voi aina oppia jotain uutta. Nämä vuodet olivat minulle todella työntäyteisiä, sillä keikkaa oli paljon studiomuusikkonakin, yli 3 300 levytyksessä soittanut Aaltonen kuvailee vaatimattomasti. Kollegatkin ovat tärkeitä. Esimerkiksi jazzsäveltäjä Heikki Sarmannon kanssa yhteistyötä on jatkunut jo lähes viiden vuosikymmenen ajan.

Sen tuloksena on syntynyt muun muassa konsertteja ja mittava määrä julkaistuja albumeita.

– Tutustuimme ensimmäisen kerran Jaakko Jahnukaisen jazz-ohjelmassa, jota tv-taltioitiin Helsingin Ratakadulla. Olen ollut Heikin musiikin tiedostaja ja tätä kautta sen tulkki. Hän on loistava melodikko, joka pystyy ilmaisemaan vahvoja tunnetiloja.

 

Soitosta tulee tunteiden jatke, kun sinä hallitset soitinta, ei soitin sinua.”

2000-luku toi Aaltosen takaisin modernin ja kokeilevan jazzilmaisun pariin. Comebackia oli odotettu jo pitkään.

 

– Olin lähes kymmenisen vuotta soittamatta jazzia. Aloin analyyttisesti kuunnella Eetu Vesalan kanssa tekemiäni levyjä. Tätä kautta opin uudestaan äidinkieleni. ”Mother Tonque”-levy oli paluuni omimpaan, Aaltonen kertoilee.

Junnu Aaltonen on musiikin pohdiskelija ja pedagogi, jolla on monta ohjenuoraa annettavanaan.

– Musiikillista kuvaa ja sisältöä pitää pyrkiä laajentamaan. Siitä, mistä haluat kertoa, sinun pitäisi tietää koko ajan enemmän.

Soundi tulee Aaltosen mukaan musiikkiin siitä, mitä ja miten teet; ei vain soittimesta sinänsä tai siitä, kuinka levy tuotetaan.

– Soittimen hallintaan kuuluu osaltaan myös se, että soitosta tulee tunteiden jatke. Soitin ei siis hallitse sinua, vaan sinä hallitset soitinta. Saksofonin ja huilun vibraton olen hakenut laulajilta, solistinen maestro filosofoi.

 

John Coltrane on yksi esikuvistani. Hän oli tavallaan hyvinkin insinööri ja taas toisaalta rohkea vapaasti soittaja.”

Esikuvia on kaikilla. Junnu Aaltonen tuo ensiksi herkeämättä esille suurimman esikuvansa John Coltranen, jonka soitossa oli ja on hänen mukaansa viesti. Miles Davis on niistä toinen ja sitten tulee Sonny Rollins.

 

– Coltrane rakensi soittoaan ja musiikkiaan kuin säveltäjä. Hän oli tavallaan hyvinkin insinööri ja taas toisaalta rohkea vapaasti soittaja.

Davis on taas voittamaton levyttäjä.

– Milesin ”Kind of Blue” on vieläkin jazzhistorian upein levykokonaisuus. Hänen kakkoskvintettinsä oli hurja bändi, Aaltonen sanoo.

Juhani ”Junnu” Aaltonen

s. 12. joulukuuta 1935 Kouvolassa

suomalainen jazzmuusikko

yksi suomalaisen jazzmusiikin merkittävimmistä tenorisaksofonisteista ja huilisteista

soittanut 1960-luvulta alkaen useissa yhtyeissä, muun muassa Edward Vesalan ja Heikki Sarmannon kanssa

tuttu myös Tasavallan Presidentti -kokoopanosta, jossa soitti vuosina 1969–70 sekä uudelleen vuodesta 1983

sijoittuu Gramexin studiomuusikkojen listalle sijalle 13

Lähde: Wikipedia

Written by:

Toimitus

Ota yhteyttä

Kommentit

Kommentit

Junnu Aaltonen on yksi Suomen parhaista tenoristeista ja kansainvälisesti maailman luokkaa - ja sitä paitsi vaatimaton & mukava heppu.

Vapaudente (ei varmistettu)

Osallistu keskusteluun