Ennakointia tarvitaan

Alkuviikolla käväisin Helsingissä pariin otteeseen. Molemmilla kerroilla pohdittiin tulevaisuutta.

Ensimmäinen kokous oli luonteeltaan yhteiskunnallinen ja poliittinen.

Pitkäaikaiset yhteiskunnalliset vaikuttajat paneutuivat keskustelussa ajankohtaisten kysymysten ohella eri puolueiden tulevaan kehitykseen ja näkymiin. Arvoavaruudessa liikuttiin ja puoluekenttää analysointiin suhteessa eurooppalaisuuteen ja yleisiin asenneilmaston muutoksiin.

Puolueiden kyky arvioida oma tilansa ja tulevaisuushaasteet ratkaisevat, olivatko tekemämme johtopäätökset oikeita vai vääriä. Viime kädessä ratkaisun tekevät äänestäjät.

Toisessa työryhmätapaamisessa paneuduttiin maamme veteraanien perintöön sen yhteiskunnallisine ulottuvuuksineen. Samalla hahmoteltiin sitä, kuinka veteraanien mielestäni Suomessa yhä tarvittavia arvoja arvostetaan sekä kuinka mahdollisesti nykyistä historiattomammassa huomisessa heidän uhrauksiaan ja työtään sodan kurimuksessa ja jälleenrakennuksessa parhaiten vuosikymmenten kuluttua vaalitaan. Kiitollisuus ja kunnioitus leimasivat keskusteluamme.

***

Kiinnostukseni tulevaan sekä vuorovaikutteiseen virikkeiden etsintään ja ajatteluun on jatkunut vuosikymmeniä ja tuntuu jatkuvan yhä. Tuota virikkeiden etsintää olen kevään kuluessa harrastanut myös muutamien pörssiyhtiöiden yhtiökokouksissa. Toimitusjohtajien katsaukset ja arviot, parhaimmillaan visiot talouden ja alansa huomisesta ovat kiinnostavia.

***

Mitä tulevaisuudessamme tapahtuu, on tietysti jo sinällään vaikea arvioida. Vielä vaikeampaa on ennakoida sitä mitä tapahtuu mahdollisessa tulevaisuudessa. Kuitenkin aina kannattaa yrittää. Tässä ajassa ovat jo huomisen rakenneosat.

Tänään läsnä ovat kaikkien tunnistamat maapallolaajuisesti väestönkasvu, ikääntyminen, globalisaatio, teknologian valtaisa kehitys sekä ympäristöuhat ja ilmastonmuutos. Kaiken taustalla olevista kasvufilosofioista sekä energiasta, sen kulutuksesta ja tuotantotavoista taitetaan peistä. Veden ja ruuan riittävyydestä käydään tarpeellista keskustelua.

Myös monet omassa maassamme ja muissa maissa nähdyt yksilöiden järkyttävät surmateot ja häpeämättömät kansakunnan johonkin osaan tai yksittäisiin ihmisiin liittyvät ihmisarvon loukkaamiset, johtavat miettimään nykyihmisen ja ihmiskunnan tulevaisuutta.

Maapallomme ja sen jokainen yksittäinen kansakunta ja asukas tarvitsevat yhteistuumin ja yhteistyössä toteutetut arjen turvan tarjoavat ja ihmisarvoisen elämän takaavat puitteet.

***

Suomessa ja maailmalla on kaikesta tulevaisuuspohdinnasta huolimatta paneuduttu liian vähän ihmiseen ihmisenä ja kuluttajana.

Aiheellisesti on kuitenkin alettu puhua ajan ja työn käsitteistä. Kuluttajakansalaisuudesta vähemmän. Tutkimuksin on todettu jo nyt, että ajankäyttömme on muutoksessa. Samoin kuluttajakäyttäytyminen uusine vaatimuksineen on sekin muutoksessa ja asettamassa hyvinvointiyhteiskunnan palveluille ja työelämälle uusia haasteita.

Muutos on nopeaa. Kestääkö suomalainen kuluttaja, palvelujen käyttäjä jatkuvasti kasvussa olevaa monenlaista ja kaikkialla nähtävissä olevaa säätelyn vahvistumista, normiohjausta ja samalla vapauden piirin kaventumista ja liian monessa yhteydessä henkistä ahdistumista? Ottaako hän vai yhteiskunta vastuun oman elämänsä hallinnasta ja edellytyksistä? Vastaus on: molempia tarvitaan, jotta yhteiskunnallinen ja ihmisen eheys säilyvät.

Jotta meillä olisi maassa ja maailmassa hyvä huominen, niin ennakointia, ennalta näkemistä sekä totunnaisen kyseenalaistamista ja uusajattelua tarvitaan sekä strategioiden laadinnassa että kaikkien tasojen päätöksenteossa.

Kirjoittaja on porvoolainen maakuntaneuvos.

Written by:

Kimmo Kajaste

Ota yhteyttä

Kommentit (0)

Osallistu keskusteluun