Lätkää ja mölinää

Vapuksi sopinee kirjoittaa lätkästä ja mölinästä. Katsoin vuosi sitten innoissani jääkiekon MM-kisoja melkein joka ilta. En yhtenäkään iltana uskonut, että Suomesta voisi tulla mestari, vaikka niinhän siinä pääsi käymään. Hyvä me!

Minun urheiluasiantuntemuksellani ajateltuna voitimme nuoren ennakkoluulottoman joukkueen ansiosta. Kaikki kunnia Selänteelle, S. Koivulle ja muille Amerikan staroille, mutta rohkenen olla sitä mieltä, että nämä maailmanhuiput olisivat vain sotkeneet nuorten pelin. Nuorten pelaajien päässä olisi pyörinyt, että kun saan kiekon, se on tuikattava Selänteelle tai ketä Amerikan ihmeitä joukkueeseen olikaan asiantuntevien urheilutoimittajin mielestä joukkueeseen valittava.

Luova, nuori, aika tuntematon, ennakkoluuloton kuuluu voittajajoukkueen olla.

Tätä kirjoitettaessa en tiedä tuliko Ville Peltonen valittua, mutta hänenlaistaan tarkoitan.

Sitten mölyyn. Ennakkotietojen mukaan voin katsoa avajaispelinkin alun tällä kertaa. Kauheinta mitä tiedän, on jonkun Hipun ruikutus, tai Kuosmasen mölyäminen Maamme-laulun kimpussa. Kun tätä olen tuskaillut, minua on valistettu että taiteilijat ”tulkitsevat”. Joo, sanoisin niin kun Tapio Rautavaara harjannostajaisissa: ”tavallinen laulu 15 markkaa, väristyksen kanssa 50 markkaa”.

Siis onnekseni kuulin radiosta, että maammelaulun tulkitsee Matti Salminen ja varmasti väristyksen kanssa. Muitakin oopperalaisia on kuulemma valmiina jos tarve vaatii, esimerkiksi Finlandia-hymniin. Onneksi, Kuosmasen ajaksi olisin juossut pihalle.

Vuosi sitten suomalaisten riemu oli ylimmillään kullan vuoksi. Niuhottajat panivat pahakseen P. Nurmisen ja T. Jutilan ilonpidon ja pehvamäen. Joku kuulemma halaili Halosta vähän liikaa.

Nämä ”munattiinko me taas” hurskastelijatoimittajat olivat huolissaan. Kun koko maailma katsoi meitä. Kuka meitä katsoi? Eipä paljon kukaan. Miten meidän meininkimme erottui jostain Rooman suihkulähdekylvyistä, paitsi että on siellä on lämmintä.

Pikkuisen nolotti se, että ruotsalaiset vieraamme seuraavana kesänä pyörittivät ymmällään käsissään Hartwallin oluttölkkiä jossa luki 6-1. He eivät ymmärtäneet mitä tämä tarkoitti.

Ihan turhaa, siis Hipun ruikutus ja Kuosmasen mölinä. Taisipa olla koko voitto, kuka muu sitä muistaa kuin joku svedupelle, jolta pääsi längistä sisään.

Olisi varmaankin taas pitänyt kirjoittaa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomen talviin. En ole kirjoittanut tänä vuonna asiasta riviäkään, koska en ole havainnut ilmatieteen laitoksen pääjohtajan Petteri Taalaksenkaan kovin taajaan aukoneen tästä asiasta päätään.

Kun on kolmas karmea lumi- ja pakkastalvi takana, alkaa säämieskin tajuta. Vai haluaako hän vielä yhden poikkeustalven?

LAURI HELVE

Kirjoittaja on lehdistöneuvos, eläkkeellä paristakin päätoimittajan tehtävästä. Asunut enimmäkseen Porvoossa vuodesta 1994.

Written by:

Toimitus

Ota yhteyttä

Kommentit

Keskustelu suljettu

Emme ota kommentteja vastaan viikonloppuisin. Voit osallistua keskusteluun jättämällä kommenttisi maanantai klo 8.00 ja perjantai klo 16.00 välisenä aikana.