Nettiyksityisyyttä

Kolumnit
Kommentoi

Jos joku saa seksuaalisesti loukkaavan kirjeen kotiinsa, hän luultavasti tekee siitä ilmoituksen poliisille. Poliisi tutkii asian, saa mahdollisesti lähettäjän kiinni, ja sitten tavataan ehkä käräjillä. Tekijän ja uhrin henkilöllisyydet eivät luultavasti tule julki.

Näin oli ennen.

Informaatioteknologisen vallankumouksen ja internetin myötä se, mikä ennen oli yksityistä, näyttää yhä enenemissä määrin liukuvan julkisuuden puolelle. Näin riippumatta siitä, mitä itse luulemme ja haluamme. Eilisessä Helsingin Sanomissa tietoturva-asiantuntuja kertoi, että jokaisessa aivan tavallisessa väritulostimessa on ominaisuus, jonka myötä sen jälki on yksilöllisesti tunnistettavissa. Eli tulostin voidaan aina jäljittää sivujäljen perusteella niin kuin DDR:ssä aikoinaan kirjoituskoneet voitiin jäljittää, koska ne piti rekisteröidä sivunäytteineen.

Saksassa on noussut suuri kohu kuuluisan korkeushyppääjän Ariane Friedrichin päätettyä julkistaa Facebookissa hänelle seksuaalisesti loukkaavan sähköpostin lähettäneen miehen nimen ja asuinpaikan. Saksassa on hyvin tiukka yksityisyyttä suojaava lainsäädäntö. Rikollisten nimiä ei juuri lehdissä julkaista, jotta heidän elämänsä ei vaikeutuisi vankilatuomion jälkeen. Kun itse uhri nyt päätti julkaista tekijän nimen, syntyi valtava keskustelu, jonka kuumeisuutta lisäsi se, että Friedrich on ammatiltaan poliisi. Hän on myös tehnyt asiasta poliisi-ilmoituksen.

Aluksi Friedrich sai paljon tukea Facebook-sivuillaan. Mutta vähitellen ruvettiin kiinnittämään enemmän huomiota teon ongelmallisuuteen. Joskin tuntui oikealta, että ”tällaiset pelkurit saavat sen minkä ansaitsevat”, asiantuntijoiden mielestä ensin olisi ainakin vedenkestävästi pitänyt varmistaa, että tekijän henkilöllisyys oli oikea. Mutta ongelmia oli myös siinä tapauksessa, että tekijä varmasti oli juuri se, jonka Friedrich oli nimennyt. Saksan lainsäädäntö nimittäin määrää, että kahdenkeskeistä kirjeenvaihtoa ei voi julkistaa ilman molempien osapuolien hyväksyntää. Tämä koskee myös sähköposteja.

Tapaus Friedrich kuvaa hyvin sen, miten internet on hämärtänyt yksityisyyden käsitettä. Kun surffaamme netissä, jätämme jälkiä, jotka jäävät eri toimijoiden tietoon, ja joita voidaan käyttää kaupallisesti, esimerkiksi ilmoitusten suuntaamisen muodossa. Meistä kasvaa eri tietojärjestelmissä henkilökuva, jonka muodosta emme itse ole selvillä.

Kun teemme sosiaalisissa medioissa päivityksiä, ne jäävät sinne, ja on hyvin epäselvää missä yksityisyyden ja julkisen raja kulkee. Oletettavaa on, että yleensä yksityisyyden luullaan olevan suurempaa kuin mitä se todellisuudessa on. Esimerkiksi moni internetissä toimiva ilmainen palvelu on riippuvainen siitä, että se saa kerättyä käyttäjistä taloudellisesti hyödyllistä tietoa.

Sama pätee kännyköihin. Riittää, että sim-kortti on paikallaan, ja meidän liikkeitämme voidaan seurata. Liikenneministeri Kyllönen on sinisilmäisesti ehdottanut, että tiemaksuja voitaisiin periä autojen liikkeitä rekisteröivällä satelliittivalvonnalla. Aivan riippumatta siitä mitä mieltä ollaan tiemaksuista yleensä, koko idea on pelottava ja vie ajatukset Orwellin Isoveli-yhteiskuntaan.

Ariane Friedrichin tapauksessa internetjulkisuuden tai yksityisyyden vaikeasti valvottava ongelmakenttä näyttäytyy aika alastomana. Kun on niin helppoa käyttää nettiä loukkaavasti ja rikollisesti, niin eikö olisi oikein, että sitä voisi käyttää myös puolustautuakseen. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja arvatakseen, että yksityisyys, sellaisena kuin se ennen ymmärrettiin, on kuollut.

GEO STENIUSKirjoittaja on Emäsalossa asuva toimittaja

Käyttäjän Geo Stenius kuva
Geo Stenius

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
  • Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
  • Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
  • Älä levitä huhuja tai valheita.
  • Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
  • Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
  • Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
  • Älä mainosta.
  • Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.