Pahoinvointivaltio?

Varmasti monien mieltä on viime viikkojenkin aikana painanut kysymys siitä, miten suomalaiset voivat. Olemme nähneet liian monta uutista käsittämättömistä perhesurmista ja muista väkivallanteoista. Äskettäin Varkaudessa puukotettiin kuoliaaksi nuori tyttö. Puukottaja kertoi motiivikseen sen, että halusi päästä hoitoon. Puukottaja ei tuntenut uhria entuudestaan. Muutama vuosi sitten Keravalla tapahtui samantapainen järkyttävä surmatyö, jossa uhrina oli 14-vuotias tyttö.

Mielenterveysongelmia on hyvin monenlaisia. Vain pieni osa niistä johtaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Avohoitopotilaita ei pidä yleisesti leimata yksittäisten ääritapausten johdosta.

Mutta nyt on välttämätöntä katsoa, että mielenterveyspalvelumme toimivat kunnolla. Silloin kun hoidon tarvetta on, sitä on kerta kaikkiaan saatava.

Terveydenhoitojärjestelmämme tuntuu toimivan kohtalaisen hyvin silloin, kun vaikkapa käsi menee poikki. Kyllä se paikataan kuntoon. Mutta mielenterveyden ongelmiin hoidon saaminen tuntuu olevan vaikeampaa. Tämä asia pitää saada paremmalle tolalle.

Erityinen huomio kannattaa kiinnittää lasten ja nuorten hyvinvointiin. Lapsuuden ja nuoruuden vaikeudet heijastuvat usein myös myöhempään elämään. Siksikin on tärkeää, että mahdollisimman monelle voitaisiin taata turvallinen lapsuus ja nuoruus. Tässä asiassa on merkitystä neuvolapalveluilla, hyvällä päivähoidolla ja turvallisella kouluympäristöllä. Päättäjien ratkaisut heijastuvat näihin olosuhteisiin.

Mikään laki tai asetus ei siltikään pysty takaamaan, että kaikki suomalaiset voisivat aina hyvin. Sellaista nappia ei kansanedustajilla ole käytössään, jolla kaikki ongelmat poistuisivat. Siksi haluan painottaa myös yksilön vastuuta.

Meistä itse kukin voi kiinnittää huomiota siihen, miten lähipiirimme voi. Jos jollakin on ongelmia, häntä on autettava tai ainakin ohjattava avun luo. Ja voisimme entistä rohkeammin puuttua myös niihin tilanteisiin, joissa kyse ei välttämättä edes ole lähipiiristämme tai sukulaisistamme. Kaupunkien kaduilla kävelee monta yksinäistä ihmistä. Voisimmeko huomioida heitä jotenkin, edes joskus?

Uskon siihen, että jokaisen ihmisen ratkaisuilla on lopulta merkitystä siihen, minkälainen yhteiskunta tämä on. En halua, että Suomesta tulee vihan ja pahoinvoinnin yhteiskunta, jossa heikoimmista ei välitetä. Tai yhteiskunta, jossa ongelmat ratkaistaan väkivallalla.

Nykyisessä hyvinvointivaltiossa liian moni ihminen voi pahoin. Onko hyvinvointivaltiosta tulossa pahoinvointivaltio? Suunta on käännettävä. Voimme tehdä Suomesta nykyistä paremman, hyvin voivien ihmisten yhteiskunnan. Toivon, että jokainen voi voisi kantaa näissä talkoissa kortensa kekoon. Jokaista tarvitaan.

Kirjoittaja on tuusulalainen kansanedustaja (kesk).

Written by:

Antti Kaikkonen

Ota yhteyttä