Suomalaissurffarit lautailivat valokeilaan

Ei mitään Beach Boys -meininkiä. Aleksi Raij teki surffaajista dokumenttielokuvan, joka syntyi neljän vuoden työn tuloksensa. Raijn mukaan se ei tuntunut työltä.

Armi Suojanen

Aleksi Raij yhdisti elokuvan teossa kaksi mieluista asiaa: elokuvan tekemisen ja surffaamisen.

Armi Suojanen

Intohimo vie ihmisiä ihmeellisiin paikkoihin ja tilanteisiin.

Lainelautailua harrastetaan normaalisti lämpimissä vesissä, mutta Aleksi Raijn ohjaama Finnsurf-dokumentti esittelee suomalaislautailijoita, joita edes Itämeren nollaa hipova lämpötila ei estä surffaamasta.

Surffaushimo johtaa siihen, että merestä noustessa märkäpuvun hupusta roikkuu jääpuikkoja ja kasvot ovat jäässä. Mutta minkäs teet, jos haluat surffata kotimaisemissa, sopivia kelejä on harvoin ja silloin on mentävä.

Elokuvan tekeminen ei tuntunut työltä.”

Dokumentti sai ensi-iltansa Helsingin Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalilla viime syksynä. Ja kyllä leffassa ehditään vierailla lämpimissäkin maissa, kuten Portugalissa ja Australiassa. Tehtiinhän pienen budjetin dokumenttia neljä vuotta ilman paineita.

Finnsurf on ehtinyt kiertää myös ulkomaisia festivaaleja ja napsia palkintoja. Tammikuussa maailman ensimmäinen suomalainen surffauselokuva sai parhaan elokuvan palkinnon Yallingup Surfilm -festivaalilla Australiassa.

Ohjaaja Raij, 31, on itsekin surffaaja. Kipinä syttyi ensimmäisellä reilireissulla Etelä-Ranskassa ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

– Siellä näin ensimmäisen kerran isoja aaltoja.

Vähitellen kypsyi myös ajatus elokuvaopintoihin pyrkimisestä. Hän oli tehnyt kavereiden kanssa omia leffavirityksiä ja pääsi myös kuvaamaan Vantaan kaupungille nuorten tekemisistä kertovaa videota.

Surffausdokumenttia tehdessä Raijn kaksi intohimoa yhdistyivät.

– Elokuvan tekeminen ei tuntunut työltä.

Aallon päällä tuntuu siltä, että aika hidastuu.”

Rentoutta ja leppoisuutta arvostava Raij muistelee, että häneltä jäi jalkapallon pelaaminen juuri siksi, että se muuttui liian vakavaksi liian aikaisessa vaiheessa.

– Ehkä se vei kaiken kilpailuhalun.

Dokumentissa lautailijat yrittävät valottaa, mikä surffauksessa lumoaa niin, että he ovat valmiita tekemään uhrauksia ja rankasti töitä laineille päästäkseen. Lage-niminen mies toteaa, että ”sitä tunnetta on vaikea kuvitella, kun ikään kuin liitää veden päällä”.

Ohjaaja, joka osittain myös leikkasi ja kuvasi tunnin elokuvan, sanoo, että surffaaminen tuntuu hyvältä.

– Surffatessa aika menee lentäen. Mutta aallon päällä tuntuu siltä, että aika hidastuu.

Raij on kotoisin Vantaalta ja hänestä tuntuu mukavalta, että oma työ pääsee valkokankaalle myös Tikkurilan Bio Grandissa.

– Siellä olen käynyt katsomassa ensimmäiset elokuvani isän kanssa.

Pitkän draaman ohjaamisesta Raij toteaa, että se kiinnostaa, mutta ei kiireellä ja toisten sanelemana.

Aleksi Raij

Syntynyt 1981. Asuu Puistolassa.

Vietti lapsuuden Vantaalla Maarinkunnaalla ja kävi Kuusikon ala-asteen ja Keskuspuiston yläkoulun. Ylioppilaaksi Tikkurilan lukiosta.

Valmistui taiteen maisteriksi ja leikkaajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta 2008.

Ohjannut viidestä suomalaissurffarista dokumenttielokuvan Finnsurf. Työskentelee helsinkiläisessä Pablo Films -yhtiössä pääasiassa leikkaajana. Leikkaa mm mainoksia, musiikkivideoita ja elokuvatrailereita. Leikannut mm. Härmä-elokuvan.

Harrastaa surffaamisen lisäksi jalkapalloa.

Written by:

Armi Suojanen

Ota yhteyttä