Keski-ikäisen kirjailijan sydän käy rippikoulua

Viihde
Kommentoi

Vantaalaisen Kari Häkkisen rikosromaanin päähenkilö, rikosylikonstaapeli Vaarala, tutkii kidnappausjuttua ja pohtii samalla omaa, avioeron säröittämää elämäänsä.

Konnien jahtaamisen rinnalla sivuilla vilahtelevat myös yhteiskunnalliset ajankohtaisaiheet eri muodoissa ja merkittäväksi teemaksi alkukeväästä julkaistussa kirjassa nousee Vaaralan äidin sairastuminen loppuvaiheineen Terho-kodissa.

Elämän ja kuoleman rajapinnat ovat tuttua maastoa Häkkiselle, joka työskentelee anestesiahoitajana pääkaupunkiseudun leikkaussaleissa.

– Ehkä poliisin ja hoitajan työssä on joitain yhteneväisyyksiäkin. Molemmissa joutuu kohtaamaan ihmiselämän vaikeita asioita, Häkkinen arvioi lähtökohtaansa rikosylikonstaapelin sielunmaisemaan.

Kirjoittajan poikavuosista on jo aikaa, mutta hän kuvaa sydämen rinnassaan käyvän vielä rippikoulua. Häkkinen on avoin uusille asioille, eikä uuteen ryhtyminen pelota. Hän on valmis astumaan täysipäiväisen kirjailijan uralle, mikäli tie siihen suuntaan vie.

Tällä hetkellä kirjailijatavoitteiden kärjessä on lukijan kokemus.

– Jos kosketan jotakuta, tai saan jonkun ihmisen hyvälle tuulelle, tai ajattelemaan asioita eri tavalla kuin ennen, se riittää.

Häkkinen työskenteli aikoinaan kahdeksan vuotta yksityisenä hierojana.

– Sitten alkoi kiinnostaa yhä enemmän, mitä muuta kuin lihaksia ihmisen sisältä löytyy, hän kertoo.

– Ilman kutsumusta ei hoitotyötä tehdä. Ulkonäön ja kokoni puolestahan sopisin enemminkin ahtaajaksi, hän luonnehtii pitkää, raamikasta varttaan.

Erkoissairaanhoitajana Häkkinen tuntee ihmisen anatomian, mutta sydämen asioissa koulutusta on antanut oma elämä. Se koulu on ollut kova. Parikymmenvuotisen avioliiton kariutuminen jätti syvät jäljet, vaikka elämä sittemmin onkin eheytynyt uudessa, jo yli kymmenen vuotta kestäneessä onnellisessa liitossa.

Parisuhteen katkeaminen oli lähtöasetelmana myös Häkkisen kaksi vuotta sitten kirjoittamassa esikoisromaanissa Kohtalokas Beirut. Kirjassa suhteen päättää puolison kuolema, mutta pikku hiljaa alkaa paljastua, että puolison elämään oli kuulunut päähenkilölle täysin tuntemattomia asioita. Samalla alkaa orastaa uusi rakkaussuhde.

Häkkinen on kirjoittanut lisäksi kolme tietopuolista nettikirjaa, joissa käsitellään faktoihin tukeutuen hoitoalan asioita sekä avioliiton kriisistä selviytymistä.

Fiktiivisissä teksteissään kirjailija heittää peliin sopivassa suhteessa huumoria.

– Sanotaan, että ilman rakkautta ei ole elämää. Väittäisin, että ilman huumoriakaan ei ole elämää.

Kari Häkkinen: Vaarala (Nordbooks 2012)

Käyttäjän Leena Koivisto kuva
Leena Koivisto

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
  • Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
  • Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
  • Älä levitä huhuja tai valheita.
  • Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
  • Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
  • Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
  • Älä mainosta.
  • Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.