Jazzlegenda Heikki Sarmanto: Sävellän edelleen kynällä ja paperilla

Viihde
Kommentoi 1

Sävellän edelleen kynällä ja paperilla. Minusta on mahtava tunne, kun nuotit virtaavat suoraan sydämestä käsivartta pitkin sormenpäihin ja sieltä lyijykynään. Olen viidakkomies. En halua joutua liiallisen teknologian ja markkinahumun jalkoihin, eloisa Heikki Sarmanto sanoo.

– On hyvä muistaa, että elämässä, taiteessa, missä tahansa myös pieni voi olla samalla suurta ja kaunista. Aina ei tarvita suuria massoja ja hysteriaa.

Heikki Sarmanto (s. 22.6.1939) on aito stadilainen – Krunikan kundi. Sodan melskeessä Heikki asettui ”sotalapseksi” Ruotsiin, monien muiden lasten tavoin.

Perheeseen syntyi neljä musikaalista soittajaveljestä.

– Kaksi vanhinta veljeäni, Auvo ja Matti, olivat musiikillisia johtotähtiä ja inspiroivia meille nuoremmille.

– Pikkupojasta lähtien olen musisoinut paljon veljieni kanssa. Äitini oli myös hyvin musikaalinen. Maakuntalaulut, virret ja hengelliset laulut tulivat tutuiksi. Näitä lauluja perheemme esitti moniäänisesti, Sarmanto muistelee.

 

Kirjoitin 16-vuotiaana ensimmäisen jazzsävellykseni – salaa..”

Sarmanto kirjoitti 16-vuotiaana ensimmäisen jazzsävellyksensä – salaa.

 

Kyseinen bluesvariaatiotutkielma julkaistiin kolme vuosikymmentä myöhemmin Taina Lehdon laulamalle Sarmanto-levylle ”Scene from a Trance”.

Alkuaikojen sävellys sai nimeksi ”Freak”.

– Olen pitkälti itseoppinut säveltäjä, joka kirjoittaa musiikkia omalla tavallaan. Musiikillisen persoonan kehittymiseen vaikuttaa suuresti myös omaehtoinen musiikin tutkistelu ja omat metodit, joita ei välttämättä löydy oppikirjoista, Sarmanto sanoo.

Sarmanto opiskeli Sibelius-Akatemiassa muun muassa Joonas Kokkosen ja Osmo Lindemanin johdolla.

Jazzin ohella Sarmanto soitti myös tanssibändeissä.

Sarmanto keikkaili pianistina muun muassa Esa Pethmanin yhtyeessä. Yhtyeen laulusolistina oli edesmennyt Carola. Myös Katri Helena tuli tutuksi ”Puhelinlangat laulaa” -hitin aikoihin.

Seppo Rannikko ja hänen yhtyeensä (1961) oli viimeinen kokoonpano, jossa Sarmanto vaikutti tanssimuusikkona.

– 1960-luvun alussa soitin myös muutaman mieleenpainuvan keikan legendaarisen laulajamestari Olavi Virran yhtyeessä. Ola lauloi upeasti ja oli mukava mies, joka maksoi hyvän palkan nuorelle tyhjätaskujazzarille, Sarmanto kertoilee.

 

Olavi Virta maksoi hyvän palkan nuorelle tyhjätasku-jazzarille.”

1960-luvun lopulla Heikki Sarmanto sai stipendin ja aloitti jazzopiskelut maineikkaassa Bostonin Berklee College of Musicissa, ensimmäisenä suomalaisena jazzmuusikkona ja säveltäjänä.

 

– Siihen aikaan Berkleessä opiskelu oli pientä ja intiimiä, eikä niin laitosmaista kuin nykyisin, Sarmanto muistelee.

– Pitää myös muistaa, että suurin osa jazzhistorian merkkihenkilöistä oli vielä elossa. Loistavien muusikkohahmojen Herb Pomeroyn ja muun muassa Charlie Marianon ansiosta päädyin Berkleen opinahjoon, Sarmanto tarinoi.

Valovoimaisen Sarmannon ympärille muodostui joukko muusikkokollegoita, joiden kanssa laajaa arvostusta saanut jazzsäveltäjä alkoi tehdä hedelmällistä yhteistyötä useissa produktioissa.

Uurastus on jatkunut aina näihin päiviin.

Viimeksi Sarmanto on julkaissut duoalbumin tenorisaksofonisti, huilisti Juhani Aaltosen kanssa.

– Junnu Aaltonen on yksi merkittävimmistä muusikoista ja pitkäaikaisemmista työtovereistani. Junnun kanssa minulla on ollut suuri ilo tehdä yhteistyötä 60-luvulta lähtien, Sarmanto kehuu.

– Aaltosen Junnun ohella veljeni, kontrabasisti Pekka ”Pekkis” Sarmanto, laulaja Maija Hapuoja ja lyömäsoittaja Matti Koskiala ovat minun pieni, musiikillinen perheeni. Näiden, läheisten ystävieni ja vaikuttajieni kanssa minulla on helppoa ja selkeää työskennellä, Heikki Sarmanto kiittää.

 

Kun opiskelin, suurin osa jazzhistorian merkki-henkilöistä oli vielä elossa.”

Heikki Sarmannon ammatillinen ura on kestänyt jo lähes viisi vuosikymmentä.

 

Sympaattinen, olemukseltaan avoin ikinuori, peruspositiivinen jazzsäveltäjä on hämmästyttävän ahkera ja tuottelias.

Työt ovat jatkuneet aina näihin päiviin entistä laaja-alaisempana: musiikkia on syntynyt mitä erilaisimmille kokoonpanoille, kuoroille, lauluproduktioille...

– Musiikissa melodia on minulle hurjan tärkeä – melodia, jossa on tarina, joka vie johonkin. Rytmi saa melodian elämään. Sävellykseni muodostuvat useimmiten improvisaatioista.

– Minussa, Junnussa ja Pekkiksessä yhdistyy tämä sama piirre. Emme rakenna musiikillisia juttujamme pelkästään kirjoitettujen nuottien varaan, sympaattinen Heikki Sarmanto sanoo. 

1 kommentti Kommentoi
Pauli Saarinen

Kommentit

2.7.2012 20:39

Kuinka ollakaan, itse lyyrikkona ajattelen samoin ja toimin samoin. Sarmanto on upea säveltäjä ja persoonana aivan mahtava.

Osallistu keskusteluun

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
  • Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
  • Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
  • Älä levitä huhuja tai valheita.
  • Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
  • Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
  • Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
  • Älä mainosta.
  • Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.