Koulumummo rakentaa sillan sukupolvien välille

Liisa Castren istuu yhä mielellään vanhan työpöytänsä takana, vaikka jäi eläkkeelle jo kymmenen vuotta sitten.

Matilda Isohella

PORVOO | – Liisa-mummo on hippa!

Lapset kirmaavat nauraen pitkin pihaa ja koulumummo Liisa Castren ottaa heitä kiinni helmat heiluen, kunnes kello soi välitunnin päättymisen merkiksi.

Epoon koulun 3- ja 4-luokkalaiset harjoittelevat käsialaa. Castren kiertää luokassa, neuvoo kauniimpaan k-kirjaimen kaareen, kehuu onnistumisesta ja kyselee lapsilta kuulumisia. Sakkokynästä, eli liian lyhyeksi kuluneesta lyijykynän pätkästä hän huomauttaa, ystävällisesti mutta sen verran napakasti, että kynä vaihtuu parempaan.

– Käsiala on muuttunut kolmeen kertaan minun aikanani. Opettajankin on pitänyt opetella, hän kertoo ja istahtaa entisen työpöytänsä taakse.

Kovin montaa koulupäivää ei enää ole jäljellä ennen kevätjuhlaa. Castren on uransa aikana saatellut aika monta Epoon koulun oppilasta kesälomille. Joukossa on ollut nykyisten oppilaiden vanhempiakin. Ja ainakin yksi kummitäti.

Lapset kutsuvat Castrenia koulumummoksi tai Liisa-mummoksi. Vieraampi voisi kutsua sijaiseksikin, mutta koulumummo tuntuu oikeammalta.

– Ehdin olla Epoon koulussa opettajana 21 vuotta, ennen kuin jäin eläkkeelle kymmenen vuotta sitten. Olin 60-vuotias, enkä tuntenut itseäni lainkaan vanhaksi. En kehdannut sanoa, että jaksaisinhan minä vielä työelämässäkin, Castren kertoo.

– On paljon sellaisia, jotka työpaikkansa oven kiinni pistettyään eivät enää taakseen katso. Mutta minulla oli ihania nuoria työtovereita ja lupasin heille, että tulen apuun, jos joskus tarvitaan. Koin, että jaksan vielä.

Kymmenen vuotta on hurahtanut nopeasti ja yhä hän vastaa avunpyyntöön.

– Lapset ovat aitoja, nautin heidän seurastaan, Castren sanoo.

Iän myötä koulumummovierailuihin on tullut myös toisenlaista syvyyttä.

– Olen ajatellut niinkin, että lapsille tekee hyvää olla eri ikäisten ihmisten seurassa ja nähdä, millaista on olla vähän vanhempikin. Joillakin lapsilla omat isovanhemmat ovat ehkä kaukana. Ehkä voin omalta osaltani auttaa luomaan tällaisen yhteyden sukupolvien välille, Castren pohtii.

– Samalla voin välittää lapsille paitsi perinneleikkejä ja muita perinteitä, myös sellaisia asioita, jotka ovat itseäkin auttaneet ja kantaneet elämässä.

Vuosikymmenten aikana käsialan lisäksi moni muukin asia on muuttunut.

– Tietokoneet ovat tulleet ja esimerkiksi uskonto on putsattu kouluista kokonaan pois. Olen ollut aina sellainen virsien laulaja, nythän niitäkään ei oikein saisi laulaa, Castren naurahtaa.

– Lapset ovat kuitenkin ihan samanlaisia kuin ennenkin. He tarvitsevat huomiota ja vähän hellyyttä. Nykyisinhän lapsiin ei saisi enää koskea lainkaan. Moni lapsi kuitenkin tarvitsisi kosketusta, on halausta vailla, Castren sanoo.

Ennen kuin Castren aloitti 1–2-luokkien opettajana Epoossa vuonna 1981, hän ehti työskennellä opettajana Kotkassa sekä kolme vuotta Kumpulan koulussa.

– Ajattelin nuorena, että olisin erikoistunut erityisopettajaksi. Mutta elämä kuljetti näin, vuonna 1964 Hämeenlinnasta opettajaksi valmistunut Castren kertoo.

– Siihen aikaan sitouduttiin siihen virkaan, jonka sai. Ei katseltu, olisiko ruoho vihreämpää jossain muualla.

Castren nousee ylös vanhan työpöytänsä äärestä.

– Tämä on ihana pöytä, iso ja jykevä. Kerran tuli opettajayhdistys ja halusi vaihtaa tämän sellaiseen keveään ja nykyaikaiseen. En suostunut. Pöydän alle mahtui kuin pesään. Minulle on jäänyt mieleen, että usein joku lapsista istui pöydän alla lukemassa, kun piti löytää rauhallinen paikka, Castren kertoo.

Koulupäivä lähenee loppuaan. Castrenin osalta se on näillä näkymin kevään viimeinen.

Suuri osa Castrenin eläkepäivistä on kulunut mökillä Hyvinkäällä. Sinne hän suuntaa nytkin.

– Menin sinne ensimmäisen kerran 63 vuotta sitten. Elämme ekologisesti ja vaatimattomasti. Edes vesi ei tule sisälle. Niin kauan siellä vietämme aikaa, kuin vain jaksamme. Minä käyn naapurissa hoitelemassa kahta hevosta ja koiraa, merikapteenimieheni kalastelee pienellä soutuveneellään. Lastenlapsiakin on, Castren juttelee.

Written by:

Inka Töyrylä

Ota yhteyttä

Kommentit

Keskustelu suljettu

Emme ota kommentteja vastaan viikonloppuisin. Voit osallistua keskusteluun jättämällä kommenttisi maanantai klo 8.00 ja perjantai klo 16.00 välisenä aikana.