Urheilua ja olympiaa 2012

Jääkiekkoilun maailmanmestaruuskisat olivat ja menivät. Suomen sija luonnollisesti harmittaa. Muutoin olen sitä mieltä, että jääkiekkoilun MM-kisat voitaisiin järjestää ilman rahastuksen makua mieluummin kerran kahdessa vuodessa kuin joka vuosi. Seuraava urheilun suurkoitos onkin sitten joka neljäs vuosi järjestettävät olympialaiset. Yleisurheilun EM-kisat jäävät mielestäni pahasti jalkoihin.

***

Olin monia vuosia sitten Nykypäivän päätoimittajana tutustumassa kreikkalaiseen demokratiaan ja yhteiskuntaan. Erityisesti tapasin Ateenassa tuolloin hallitusvaltaa käyttävän keskustaoikeistolaisen Nea Demokratia -puolueen edustajia. Ei ollut Kreikan kriisiä taloudessa eikä demokratiassa.

Samalla matkalla sain mahdollisuuden vierailla Olympoksen kylässä, nykyaikaisten olympialaisten syntysijoilla. Katsoessani pikamatkan juoksun ja kiekonheiton suorituspaikkoja antiikin Kreikan urheilupyhätössä, tulin hyvälle mielelle ihmiskunnan menneestä ja sen jatkumoista.

Jo länsimaisen historiamme alkuvaiheissa arvostettiin liikuntaa, urheilua ja kilvoiteltiin puhtain keinoin oman osaamisen varassa. Oli säväyttävää edetä itse Olympian stadionilla sen 192,27-metrin mittainen pikajuoksurata. Omaa aikaani ei kirjattu, mutta ensimmäiset ajanotot pantiin muistiin radalla jo 2788 vuotta sitten.

***

Viime marraskuussa vierailin Lontoossa tavaten veteraanityön merkeissä useita sikäläisiä näiden myös meille Suomessa erinomaisen tärkeiden asioiden osaajia ja tahoja.

Suomen Lontoon suurlähetystössä vaihdettiin myös muutama sana Lontoon olympia-isännyydestä. Suuret olivat suunnitelmat ja valmistelut etenivät aikataulussa.

Olen säilyttänyt Daily Mailista 15.11.2011 ottamani artikkelin, jossa kerrottiin ensi kertaa olympialaisten mittavista turvajärjestelyistä ja ohjustorjuntavalmiudesta. Murhemielin voimme todeta, että sellaiseksi on maailmamme mennyt, että valtaisan urheilutapahtuman turvatoimiin tarvitaan valtaisa 1,2 miljardin euron panostus ohjuksineen ja sota-aluksineen.

***

Sain tuolla Lontoon matkallani kutsun saapua seuraamaan olympialaisia elokuussa. En ole ostamassa yhtäkään olympialaisten 10,8 miljoonasta kisalipusta – en aio lähteä matkaan ollenkaan. Minulla on vahva epäily siitä, että Lontoossa liikenne ja yleensä meno suorituspaikoille ja takaisin tulee olemaan kisojen aikana varsin ongelmallista, jollei peräti kaoottista. Tunnelmassa tietysti aina jotakin menettää, jos ei lähde kisapaikoille. Televisio palvelee kuitenkin varmasti hyvin kaltaistani urheilun kuluttajaa.

Lisäksi minulla on jo lapsuudestani mieluisa olympiamuisto. Vaikka isäni ei juurikaan ollut kiinnostunut urheilusta, vei hän seitsenvuotiaan poikansa Helsingin olympialaisiin vuonna 1952. Muistan vieläkin kihelmöivän jännityksen ja pienen lapsen innostuksen sekä matkasta pääkaupunkiin että itse kisapäivästä.

Seurasin kilpailuja tulevina vuosina kokonaan uudistettavan Olympiastadionimme F-katsomossa paikalla numero 43 (pääsylippuni on yhä tallessa). Sillä reissulla näin myös ensimmäisen kerran kokonaan mustan miehen. Hän taisi olla jamaikalainen sprintteri. Nimeänsä en muista, mutta todella kovaa hän juoksi.

Tämän päivän yhdentyneessä ja monikulttuurisessa maailmanmenossa tuo kokemus ei tietysti ole minkäänlainen tapaus, mutta pienen pojan silloisessa elämässä melkoinen tapahtuma.

***

Olympialiikkeen mottona on ”Citius, altius, fortius”: nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Tuon tunnuksen ja olympiarenkaiden symboliikkaa, huippu-urheilun kansallista ja kansainvälistä merkitystä tunnoissamme ja solidaarisuudessa eivät terrorismi ja raha saa haalistaa.

Kirjoittaja on porvoolainen maakuntaneuvos.

Written by:

Kimmo Kajaste

Ota yhteyttä

Kommentit

Osallistu keskusteluun