Elokuvateattereista tehdään elokuva - nyt kaivataan katsojan leffamuistoja

Illume Oy on tekemässä elokuvateattereista kertovaa dokumenttielokuvaa, johon etsitään kaikenlaisia muistoja, elämyksiä ja kokemuksia elokuvateattereista.

Päivi Tuovinen

Oletko rakastunut elokuvissa? Tai saanut sairauskohtauksen? Onko katsomiskokemus tehnyt sinut hulluksi, villiksi, onnelliseksi, synkäksi tai epätoivoiseksi? Oletko ollut kuolla nauruun tai jännitykseen?

Illume Oy on valmistelemassa elokuvateattereista kertovaa dokumenttielokuvaa, johon etsitään kaikenlaisia muistoja, elämyksiä ja kokemuksia elokuvateattereista.

Tekijät ovat kiinnostuneet juhlavista ja arkisista kokemuksista, niin elämää suuremmista, pienemmistä kuin elämänkokoisistakin kokemuksistakin.

Muistoja yhteystietoineen voi lähettää joko sähköpostitse osoitteeseen elokuvamuistot(at)illume.fi tai postitse osoitteeseen Elokuvamuistot, Illume Oy, Palkkatilankatu 7 B, 00240 Helsinki.

Elokuvan tuottaa Illume ja käsikirjoituksesta vastaavat Toni Puurtinen, Henri Waltter Rehnström ja Jouko Aaltonen, joka myös ohjaa elokuvan.

Written by:

Toimitus

Ota yhteyttä

Kommentit

Kommentit

Sen elokuvissakäyntireissun muistan;
Kun vuonna 1951 olin tyttökaverini kanssa Hyvinkäällä elokuvateatteri Arenassa, katsomassa jotain elokuvaa niin, kun kesken elokuvaesityksen teatteri pimeni jostakin syystä ja pimeys sai tyttökaverini nauruhermot valloilleen niin, että hän nauroi niin, että koko teatteri raikui, mikä herätti muun teatterissa olevan väen huomion ja me olimme teatterin pimeydessä yht'äkkiää kymmenien taskulamppujen valokeilassa, ai että minua hävetti.

Kerran elokuva... (ei varmistettu)

upein ja vauhdikkain leffamuisto on 60-luvun lopulta:kaisaniemenkadulla oli joko forum,boston tai vastaava leffateatteri...kyseessä on woodstockleffa. oli viinipullot mukana+spaddua polteltiin ja meno oli sen mukaista! istuttiin parvella odotellen,milloin henkilökunta tulee paikalle...nobody! ensimmäistä kertaa jengi hoilasi biisien mukana,eikä minkäänlaista rähinämeininkiä ollut,siistiä...!no,se oli 60-lukua!!!! myös the wall-leffa sai aikaan tietynlaisia fiiliksiä,mutta that`s another story!

jyräys (ei varmistettu)

Helsinkiläisen koulupojan sodan aikaiset elokuvissakäynti muistot. Jolloin minulle kansakoulupojalle elokuvat olivat tuon ajan rendi, elokuvissa käytiin aina kun vain siihen oli mahdollisuus.
Kerran kun olin menossa koulukaverin kanssa elokuviin, meille kaveruksille tuli kina siitä, mitä elokuvaan menemme katsomaan, minun mielestäni meidän tuli mennä Bio Tivoli nimiseen elokuvateatteriin, kun äitinikin tiesi minun sinne menevän. Kaverini sai kuitenkin minut houkutelluksi katsomaan jotain toista elokuvaa, jota esitettiin silloin teatteri Bio Hesperiassa. Ja tuo teatterin vaihto taisi silloin olla meidän henkemme palastus?
Kas kun juuri tuona aurinkoisena päivänä, juuri siihen keskiväivän aikaan, jolloin lasten elokuvanäytökset tavallisimmin silloin alkoivat, yksi Venäläinen pommikone lensi Eestistä kohti Helsinkiä moottorit sammutettuina "liitäen", ettei se ääntä voitu kuulla, eikä tuota konetta havainnut ilmatorjuntakaan, kun aurinko hämäsi niin, ettei konetta näkynyt.
Niin tuo pommikone pääsi Helsingin päälle täysin yllättäen. Ja tuo pommikone pudotti pomminsa Isoroobertinkadun ja Yrjönkadun kulmaan, eli hyvin lähelle sitä elokuvateatteria, mihin minun oli tarkoitus kaverini kanssa mennä juuri silloin elokuvaa katsomaan. Pomitus teki hirveää tuhoa, lapsia kuoli paljon, koska paljon lapsia oli juuri tuona hetkenä Isoroobertinkadunkulmassa olevan elokuvateatteri Bio Tivolin edessä jonottamassa eatteriin pääsyä. Että äitini koki kauhunhetkiä, kuuluaan siitä mihin pommit olivat pudonneet, hän kun oletti minun olevan muiden lasten mukana juuri tuon teatterin lippujonossa, että riemu oli ylimmillään minun saavuttuani kotiin täysin vahingoittumattomana.
Tuolloin ilmahälytykssireenit huusivat varoituksen vasta sitten, kun pommit oli jo pudotettu.
Tiedän että setäni, joka oli kotirintamapalveluksessa Helsingin liikennelaitoksella, oli tuon pommituksen jälkeen saanut komennuksen mennä siirtämään pommituksessa menehtyneiden ruumiita pois kadulta. Liikennelaitoksen vanhasta linja-autosta kourma-autoksi muunnetulla kuormaautolla.

Ja toinen sodanaikainen elokuvissa käyntini on myöskin minulla hyvin muistisani säilynyt.
Olin mennyt katsomaan illalla kello 19 alkavaa Ameriikkalaista elokuvaa Luoteisväylä, jonka pääosassa oli Spencer Tracey, elokuvateatteri Bio Savoy,yn.
Niin sattui, että kesken tuon elokuvaesityksen tuli vaarahukaa ilmahälytys, minkä vuoksi kaikki tuossa elokuvateatterissa olevat menivät kiireesti tuon teatterin kellariin, mikä oli muunnettu pommisuojaksi. Tuolloin tuossa pommisuojan suojissa olimme seuraavaan aamuyöhön saakka. Pääsimme sieltä ulos vasta kello 4.30, eli vasta sitten kun halytyksen vaaraohi merkkiääni oli annettu.
Kaupungissa ei tuohon kellonaikaan toiminut mitkään joukkoliikennevälineet, joten kaikki me silloin pommisuojista vapautuneet jouduimme menemään kävellen koteihimme.
Ja koska tuolloin elokuvan katsominen keskeytyi niin, kaikki jotka halusivat nähdä tuon elokuvan kokonaan, saivat myöhemmin ilmaiseksi liput, jotka oikeuttivat heidät katsomaan tuon elokuvan uudelleen. Ja muistan, että minä käytin tilaisuutta hyödykseni ja kävin katsomassa elokuvan uudelleen.

Elokuvissa soda... (ei varmistettu)

Vielä silloin neljäkymmentä ja viisikymmentälukujen vaihteessa, kun minä olin lukiolainen, jokaisessa elokuvateatterissa oli paikannäyttäjä, jonka tehtävänä oli ohjata elokuviin tulijoita oikeille istumapaikoilleen.
Silloin minäkin tienasin taskurahani tuossa virassa Helsinkiläisessä Savoy elokuvateatterissa, missä jo silloin esitettiin muunkinlaisia teatteriesityksiä, joista muistan Ranskalaisen Cabareesityksen, jossa esiintyi säihkysääristään kuuluisa Ranskalainen tähti Mistinqut, tuo esitys kun taisi olla minun ensimmäinen koskaan näkemäni Cabareesitys, se oli mielestäni huikean upea!
Elokuvateatterien paikannäyttöjillä oli upeat virkapuvut, että minullekkin teatteri teetti mittojeni mukaan räätälillä vihreän kokopuvun "suikka" lakkineen kaikkineen, puvun takissa oli kaksirivinapitus kiiltavin ketasin napein ja kaulus hihansuut ja suikkalakki olivat koristellut näyttävin keltaisin nauhoin. Muistan , että teatteriväkeä oli harmittanut, kun minun pitkää varttani varten, oli kulunut tuohon virkapukuuni niin paljon kangasta. Tunsin olevan tarpeellinen tuossa työsäni aina silloin, kun joku elokuviin tulija oli sen verran myöhässä, että teatterista oli ehditty sammuttaa jo valot, minä kun silloin sain käyttää teatterinpuolesta minulle annettua, tuohon virkaani kuuluvaa apuvälinettä taskulamppua, ohjatessani pimeässä teatterissa sinne tulevan, hänen pääsylipussaan määrätylle oikealle istumapaikalleen.
Muistan, että paras kaverini oli jopa kahdessa elokuvateatterissa, Bio Casinossa Harjukadulla ja Bio kuvapirtissä Hämeenkadulla, paikannäyttäjänä. Että oli meidän onni, kun olimme tuohonaikaan nuorukaisia, jolloin vielä oli mahdollisuus tienata taskurahaa elokuvateatterin paikannäyttäjänä.

Lyhyehköksi jää... (ei varmistettu)

Täysi-ikäisyyden saavuttamisesta oli kulunut muutama vuosi, kun pari kaveria onnistui houkuttelemaan minut katsomaan seksielokuvaa elokuvateatterissa 1970 -luvun loppupuolella. Siinä ei ollut kunnollista juonta ja seksi oli vähäistä. Mutta elokuvan lopuksi koira harrasti seksiä naisen kanssa. - Kesti yli 15 vuotta ennenkuin seuraavan kerran katsoin seksielokuvan.

näinkin voi käydä (ei varmistettu)

Muistoja yhteystietoineen voi lähettää joko sähköpostitse osoitteeseen elokuvamuistot(at)illume.fi tai postitse osoitteeseen Elokuvamuistot, Illume Oy, Palkkatilankatu 7 B, 00240 Helsinki.

Puntis (ei varmistettu)

Osallistu keskusteluun