Elina Paulin-Grothen maine kasvoi muumiolöydöstä

Paikalliset
Kommentoi

PORVOO | Porvoossa syntynyt ja koulunsa käynyt arkeologi Elina Paulin-Grothe, 64, asuu Sveitsissä ja arki kuluu Baselin yliopiston arkeologian tutkimus- ja kenttätyössä. Sen työn myötä hänen nimensä jää nyt maailmanhistoriaan.

Paulin-Grothen johtama työryhmä löysi äskettäin Kuninkaidenlaaksosta Egyptistä avaamattoman haudan ja muumion, jollaisia löytöjä tehdään noin kerran sadassa vuodessa. Edellinen oli vuonna 1922.

Suomessa arkeologin posti kulkee Mäntsälään sisaren luokse, jossa Elina Paulin-Grothe oleskelee muina aikoina. Heinäkuussa arkeologin tapaa Porvoosta, jossa hän oleskelee isänsä aikanaan 1950-luvulla Epooseen rakentamalla kesämökillä uiden ja marjastaen.

– Kävin jo tällä viikolla uimassa, 19-asteista oli vesi, riemuitsee Elina Paulin-Grothe.

Hän on jo kotonaan Sveitsissä, mutta markkinapäivänä oli Porvoossa vilskettä. Ihmispaljouteen on maailmankuulu arkeologi toki tottunut matkaamisen myötä.

Paulin-Grothe viittoo Linnamäkeä päin ja sanoo asuneensa lapsuutensa Pappilan pelloilla.

– Vaikka olen ollut jo 24 vuotta pois, Porvoo on aina kotikaupunkini. Kyllä se lapsuus ja nuoruus jää ikuisesti olemaan mukana, vaikka joku muuta väittäisikin.

Paulin-Grothe kiittää isäänsä, joka aikanaan kannusti nuorta tytärtään elämään omaa elämäänsä.

– Isäni sanoi, että ei sieltä pyykkinarun takaa kauas näe. Niinpä minulla ei ole lapsia. Olen yrittänyt aina elää niin, ettei kukaan ole minusta riippuvainen, Paulin-Grothe selittää.

Elina Paulin-Grothe on syntynyt Porvoossa, jossa hän kävi koulunsa ja valmistui ylioppilaaksi yhteislyseosta vuonna 1968. Seuraavana vuonna hän lähti maailmalle ja jäi sille tielle.

– Suomi tuntui ahtaalta ja meri oli välissä. Piti mennä vähän kieltä harjoittamaan, kun olen lukenut pitkän saksan. Mutta jäin ja naimisissakin olin. Etelä-Afrikassa olin jonkin aikaa ja sitten rupesin opiskelemaan egyptologiaa Baselin yliopistossa. Olin jo silloin kolmenkymmenen ja ajattelin valintaa tehdessä, ettei leipä irtoa Suomen arkeologialla, Paulin-Grothe toteaa.

Paikalliset muinaishistorialliset kaivaukset ovat kuitenkin kiinnostavia.

– Opiskeluaikana olin Linnamäellä kaivauksilla. Minua kiinnostaa kuitenkin arkeologiassa aika, jolta on olemassa tekstejä. Niitä ei Suomessa ole, Paulin-Grothe tarkentaa.

– Muumioista on olemassa hyvin paljon yksilöityä tietoa. Nimiä, titteleitä, testamentteja, uskonnollisia tekstejä ja sotaraportteja, hän jatkaa.

Myöhään alkaneita opiskelujaan arkeologi kiittää siitä, että hänen kokemusmaailmansa oli jo ennättänyt kypsyä laajemmaksi. Siitä oli hyötyä. Elina Paulin-Grothe arvelee, että tämän päivän nuorilla jää maailmankuva kapeaksi sen vuoksi, että ensin opiskellaan suppeaa alaa kapealla maailmankuvalla, jollainen ihmisellä on nuorena ja sen jälkeen erikoistutaan vielä ansiotyössä.

Helsingin yliopistolla on Suomen Akatemian rahoittama tutkimusprojekti Egyptissä Kuninkaidenlaakson yläpuolella, missä Paulin-Grothe on myös kenttäjohtajana Baselin yliopiston hankkeen ohella.

Akatemian projekti on edessä loka-joulukuussa.

– Se on kuninkaiden haudat rakentaneiden työmiesten majojen konservointiprojekti. Helsingin yliopiston egyptologit ovat erikoistuneet tähän asiaan.

– Se on hyvin, kun ajatellaan ettei yliopistossa ole edes egyptologin virkaa! Helsingin yliopisto on ainoa paikka, jossa egyptologiaa voi Suomessa lukea ja silti sitä ollaan aina lopettamassa säästösyistä. Täytyy nuorilla olla vaihtoehtoja lukea myös muita pehmeämpiä aineita luonnontieteiden ja humanististen aineiden ohella, Elina Paulin-Grothe toteaa.

Arkeologin maailmankuulu muumiolöytö on Karnakin temppelissä laulanut ylhäisönainen, papin tytär Nehmes Bastet. Muumio löydettiin jo 1,5 vuotta sitten. Egyptin poliittisen tilanteen takia löytö julkistettiin vasta tämän vuoden tammikuussa. Muumio on jo toimitettu kaivauksilta jatkotutkimuksiin, lääketieteellisiin ja röntgentutkimuksiin.

Elina Paulin-Grothe tietää, että esimerkiksi Tutankhamonin muumiosta on tehty mallinnos, miltä hän on näyttänyt eläessään. Sellaiseen hän ei usko Baselin yliopistolla olevan varaa.

– Ja ihmisen kuva voi olla vähän pettymys tavallisuudessaan. Kultamaskeissaan kun muumio on niin kaunis, egyptologi miettii.

Elina Paulin-Grothe tekee kenttätyössä ollessaan kuusipäiväistä työviikkoa, jossa vapaata on vain muslimien pyhänä perjantaina. Polttavan kuivaan kuumuuteen kaivauksilla kuulemma tottuu. Yöt kun ovat yhtä kylmiä kuin päivät kuumia.

– Herätyskello soi aina viideltä ja työt alkavat seitsemältä. Katsotaan, mistä halutaan kaivaa ja aloitetaan työt. Ei aamulla voi sanoa, mitä päivän mittaan löytyy, kenttäjohtaja toteaa.

Baselin projektissa on yksitoista hautaa, mitkä on löydetty, muttei tutkittu. Paulin-Grothe muistuttaa, että kun maaperä on kerran kaivettu auki pienillä lapioilla, ei sitä voi enää tehdä toista kertaa.

– Jo löydetyistäkin haudoista voi löytyä yllätyksiä, kun jopa 40 ihmistä on haudattu samaan paikkaan, Paulin-Grothe lisää.

Kenttäjohtaja piirtää kaivauksen alueen ja työmiehet, jotka ovat egyptiläisiä, ryhtyvät taitavaan ja tarkkaan työhönsä muurilaastilapioillaan.

Elina Paulin-Grothe sanoo, että hänellä on itsellään viilipyttymäisen hyvät hermot. Siitä on hyötyä maissa joissa on mutkikas byrokratia. Kaivauksilla hän arvostaa egyptiläisten elämänasennetta ja kulttuurista tapaa suhtautua tekemisiin rauhallisesti, hosumatta. Länsimaiseen tapaan ei sinkoilla edestakaisin, vaan yksi asia tehdään kerrallaan. Aloitettu työ tehdään loppuun.

Hän ei ole koskaan pelännyt kaivauksilla, että jotain rikkoontuu. Huoli on ollut enemmän kaivajissa, jotka työskentelevät ajoittain erittäin huonokuntoisissa ja romahdusvaarassa olevissa haudoissa.

Paulin-Grothe kiittää egyptiläisiä kärsivällisyydestä, minkä ansiosta kaikilla on turvallinen tunne työskennellä.

– Kun sanon, että nyt tehdään tämä, voin olla huoletta, että se onnistuu. Heillä on paljon kärsivällisyyttä ja luottamus kohtaloonsa. Otetaan pakoilematta se, mitä eteen tulee. Heidän kanssaan on turvallisempaa työskennellä kuin Keski-Euroopassa, eikä tämä ole sukupuolesta riippuvainen asia, arkeologi lisää.

Hän arvostaa suuresti egyptiläisten elämänasennetta. Siinä on jotain samanlaista henkeä kuin Suomessa oli vielä 1950-luvulla.

– Perhe on kiinteämpi ja sen kanssa vietetään aikaa, liikutaan yhdessä, eikä olla niin yksin kuin suomalaisessa tämän päivän kulttuurissa, jossa ihmiset keskustelevat vain tietokoneen kautta. Ihminen ei ole vahva, eikä pärjää yksin, Elina Paulin-Grothe sanoo.

– Kyllä kenttätyö poikkeaa sveitsiläisestä elämänmenostani, jossa työ on kirjoittamista ja julkaisujen valmistelua yliopistolla. Aina on huono omatunto, että se ja se työ pitäisi vielä tehdä. Koskaan ei ole lomaa, Paulin-Grothe hymyilee.

Porvoon Epoossa hän viihtyy aina heinäkuut. Silloin hän ei tee töitä, vaikka kannettava sen mahdollistaisi. Hän saattaa viettää mökillä viikonkin ihan itsekseen. Kaupungissa käydessä hän nauttii myös hoidetusta ympäristöstä.

– Tykkään kävellä hautausmailla, kun siellä on kiviä ja kaunista puutarhaa. Porvoon vanhassa kaupungissa kävellessä katselen taloja ja pihamaita.

Käyttäjän Tanja Kuisma kuva
Tanja Kuisma

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
  • Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
  • Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
  • Älä levitä huhuja tai valheita.
  • Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
  • Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
  • Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
  • Älä mainosta.
  • Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.