Vanhat hiussakset ovat edelleen ”vain lainassa”

Paikalliset
Kommentoi

PORVOO | Ammatinvalintapsykologi sanoi kymppiluokan lopulla Jenni Tuomiselle, ettei mikään kuvataiteellinen ammatti koskaan sopisi hänelle. Nyt Tuominen pohtii valoisassa Taidetehtaan työhuoneessaan, mahtoiko täydellisesti pieleen mennyt ennuste olla sittenkin alkusysäys uravalinnalle  –  sopiva ärsyke.

Tuominen asettaa lautaselle kaksi mehevää korvapuustia. Marimekon lautasliinat on koristeltu Pikku Jätski -kuosilla. Hörppäämme pikakahvia Oiva-mukeista, joita koristaa Kuurupiilo-printti. Seinille on kehystetty Halihali- ja Laivakoira-printtejä ja seinustalla on pakka ensi syyssesonkina markkinoille tulevaa Kuunlilja-kangasta.

– Marimekolla ei ole suunnittelijakohtaisia kiintiöitä. On ollut onni, että he ovat tykänneet kuoseistani, sanoo vuonna 2006 Marimekon suunnittelukilpailun voittanut ja sitä kautta yrityksen suunnittelijalistalle päätynyt graafikko Jenni Tuominen.

Tuomisen luomat hahmot ovat matkustaneet enemmän kuin Tuominen itse ja niitä on tullut vastaan mitä erikoisemmissa yhteyksissä.

– Törmäsin kynsitaiteilijan blogiin, jossa Laivakoira-hahmoni oli maalattu kynsiin. Hienoa, että joku on pitänyt hahmostani niin, että on tehnyt siitä oman näkemyksensä, Tuominen innostuu.

Jenni Tuominen arvelee monilla olevan varsin ruusuinen kuva suunnittelijan tai ”designerin” työstä.

– Siellä ne maalailevat ja piirtelevät työhuoneessaan. Luovuus ei kuitenkaan tule napin painalluksella. Oman yrityksen pyörittäminen on eri asia kuin palkkatyössä oleminen. Joskus aikaisemmin pohdin, pitäisikö hakea jotain muuta työtä, mutta olen oppinut elämään yrittäjyyteen liittyvän paineen kanssa, sanoo Tuominen.

Miettimiseen ja haahuiluun kuluu suunnittelutyön alkuvaiheessa huomattavasti aikaa, mutta tekeminen sujuu Tuomiselta sitten sitäkin nopeammin. Kärsivällisyys ei lukeudu hänen vahvuuksiinsa.

Jenni Tuominen vie uusia malleja näytille useamman kerran vuodessa. Tuomisen työssä on monta leikkaa-liimaa-mittaa-kohdista -vaihetta, etenkin työläitä paperileikkauksia tehtäessä.

Jenni Tuominen tunnustautuu epävarmaksi perfektionistiksi.

– Piirrän työkseni, mutta mukana on aina onnistumisen odotus. Pitäisi harrastaa enemmän vapaata töhertelyä, jolla ei ole päämäärää. Innostuin pitkästä aikaa vahaliiduista ja kävin hiljattain kansalaisopiston keramiikkakurssinkin. Ostelen askartelu- ja ompelukirjoja ja haaveilen niitä selaillen. Olen teetättänyt kankaistani vaatteita, mutta ompelukurssi voisi olla ihan paikallaan. Opiskeluaikana kudoin kangaspuilla ison maton ja jouluna aloitin tekemään yhtä hemmetin ryijyä, joka on vieläkin kesken, Tuominen kertoo, mutta myöntää, ettei kenenkään tarvitse sentään ihan kaikkea osata.

Käyttäjän Outi Paappanen kuva
Outi Paappanen

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
  • Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
  • Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
  • Älä levitä huhuja tai valheita.
  • Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
  • Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
  • Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
  • Älä mainosta.
  • Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.