Irti laiturista ja ilmojen halki - vapaus teki vaikutuksen vesitasolentäjään

Vesilentokone Tuusulanjärven rannalla oli keravalaisen Jorma Harjun pitkäaikainen haave. Viime viikon lauantaina se toteutui.

Janne Koivisto

Helsinki-Vantaan lähestymisalueen raja leikkaa Tuusulanjärven kahtia.

Janne Koivisto

Lähtövalmisteluihin kuluu aikaa noin tunti. Viimeiset tarkistukset tehdään vielä ohjaamossa ennen moottorin käynnistämistä.

Janne Koivisto

Jorma Harju vakuuttaa, että vesilentäjät ottavat ympäristöasiat vakavasti. Turhaa melua pyritään välttämään.

Janne Koivisto

Kuusikymmentävuotiasta lentokonetta ei vielä paina ikä, sillä osia vaihdetaan sitä mukaa, kun niiden käyttöaika tulee täyteen.

Janne Koivisto

Jorma Harju nostaa pakettiauton perästä suuret kanisterit ja lähtee kävelemään kohti rantaa. Voisi luulla, että hän on lähdössä veneilemään, mutta laiturin päässä odottaakin kaksipaikkainen vesitaso. Oikeanlainen 100LL-lentobensakin on täytynyt tuoda Malmin lentokentältä asti.

– Tämä puskalentäminen on vähän tällaista. Tällä koneella ei voi laskeutua kentälle, sillä siinä on suorat kellukkeet ilman pyöriä. Hyvä puoli pyörien puuttumisessa on paino, Harju kertoo matkalla rantaan.

Harjun vesitaso on kaksipaikkainen Cessna 170B vuodelta 1952. Ikä ei Harjun mukaan paina lentokoneita samalla tavalla kuin autoja, koska osia vaihdetaan sitä mukaa kuin niiden tunnit tulevat täyteen.

Esimerkiksi moottori peruskorjataan kahden ja puolen tuhannen lentotunnin jälkeen viimeistä mutteria myöten ja rungosta poistetaan aika ajoin maalit, jotta nähdään, että pellit ovat vielä iskussa.

Vesitason keulalla säklättää neljälitrainen ilmajäähdytteinen bokserimoottori, joka tuottaa enimmillään 145 hevosvoimaa. Menovettä moottori hörppää kolmisenkymmentä litraa tunnissa.

Koko komeus painaa 700 kiloa. Polttoaineelle, matkustajille ja matkatavaroille jää tilaa 240 kilon verran.

– Me olemme juuri sopivia tähän vesilentohommaan, Harju mittailee.

 

Yleensä alle kilometrin mittaiselle järvelle ei voi mennä ollenkaan.”

 

Harju lensi vuokraamansa vesitason Tuusulanjärvelle hiljattain. Harjulla oli onnea, että hän sai vesitason vuokralle ja löysi sille vielä lähijärveltä laituripaikan.

– Vesitasoja on hyvin hankala saada vuokralle. Yleensä ne pitää melkein ostaa tai niihin pitää ostaa osakkuus.

Tuusulanjärvi sopii vesilentämiseen kokonsa puolesta hyvin, sillä vesitaso tarvitsee tilaa ainakin kilometrin.

– Yleensä alle kilometrin mittaiselle järvelle ei voi mennä ollenkaan. Lentoonlähtömatka voi olla vain 300 metriä, mutta jos on täysi kuorma, kuuma keli ja aivan tyyntä, lentoonlähtömatka voi olla kilometrikin.

Pieni haittapuoli Tuusulanjärvessä silti on. Järven eteläpuoli kuuluu Helsinki-Vantaan lähestymisalueeseen, mikä tarkoittaa sitä, että ennen lentoonlähtöä on otettava yhteys lennonjohtoon.

Vesitaso Tuusulanjärvellä oli Harjun pitkäaikainen haave, joka hänellä kävi mielessä jo kahdeksan vuotta sitten, kun hän aloitti lentämisen.

– Menin Malmin lentokentälle esittelylennolle, ja se teki vaikutuksen.

Yksityislentäjän lupakirjaan vaaditaan teoriakoulutus ja 45 lentotuntia. Vesitason puikkoihin pääsee kuitenkin vasta sitten, kun on ensin lentänyt pyöräkoneilla vähintään 75 tuntia ja suorittanut vesilentokoulutuksen.

Silmälasit eivät ole este lentämiselle, mutta sellaisia sairauksia pilotilla ei saisi olla, jotka voivat aiheuttaa tajunnanmenetyksen.

Lentotunnin hinta saattaa kyllä saada äkkinäisen pään pyörälle, sillä yksi lentotunti maksaa noin 250 euroa. Kesän aikana lentotunteja saattaa kertyä kolmisenkymmentä.

Vesitaso tarjoaa rahalle vastinetta, Harju vakuuttaa.

– Vesilentotoiminnassa kokee todella lentämisen vapauden, koska Suomessa on 180 000 järveä. Kaikille ei tietysti voi mennä, Harju sanoo.

 

Vesilentäjät ilahduttivat juhlakansaa ylilennolla.

Harju on lentänyt esimerkiksi kylään tuttujen mökeille ja vesilentäjien kokoontumisiin.

 

– Viime lauantaina lensin Laajasaloon ystävän laiturin avajaisiin. Padasjoelta tuli vesilentokoneella yksi kaveri ja Vuosaaresta toinen. Meillä oli Vuosaaren sataman yllä treffit 17.05, ja sen jälkeen ryhmittäydyimme muodostelmaan ja lensimme 700 jalan korkeudessa laiturin yli.

Ylilento oli yllätys laiturilla seisseelle juhlakansalle.

– Sanoivat, että ihan tippa tuli linssiin, kun oli niin vaikuttava näky. Siinä tuli itsellekin hyvä mieli, kun sai tuottaa muille iloa.

Seuraavaksi Harju lentää Rantasalmelle vesilentäjien tapaamiseen. Matka taittuu 150 kilometrin matkanopeudella puolessatoista tunnissa.

Harju tyhjentää kanisterit siivissä oleviin tankkeihin, poistaa ponttoneihin kertyneen veden ja tarkistaa koneen silmämääräisesti. Sitten hän irrottaa köydet ja nousee ohjaamoon. Kone ampaisee liikkeelle heti moottorin käynnistämisen jälkeen.

Etelätuulen takia Harju rullaa ensin pitkän matkaa pohjoiseen. Kohtalaisen vastatuulen ja kevyen kuorman ansiosta kone irtoaa vedestä nopeasti.

Puskalentäjä pääsee hetkeksi puskistaan.

Written by:

Toimitus

Ota yhteyttä