Euroalue suurten muutosten kourissa

Kolumninkokoisen kokonaiskuvan piirtäminen euroalueen tulevaisuudesta on vähintäänkin haasteellista.

Vaihtoehto A on nykytilanne; taloudeltaan epätasaisten maiden valuuttaunioni, joka ei ole liittovaltio. Päätäntävallan luovuttamisen sijasta euromaat ovat luvanneet hoitaa talouttaan kurinalaisesti. Etelän euromaat eivät ole tässä lupauksessaan pysyneet ja ovat nyt pulassa. Ne ja niiden pankit eivät enää saa lisää lainaa markkinoilta, vaan ne ovat muiden euromaiden lainanannon armoilla.

Taloutensa kunnolla hoitaneet maat, kuten Saksa ja Suomikin vielä toistaiseksi, hyötyvät tilanteesta saamalla markkinoilta edullista rahaa. Kansantaloustermein on väärin sanoa, että euroalue olisi menettänyt kilpailukykynsä; vapaasti kelluva valuutta asettuu kilpailukyvyn mukaan. Euron arvo vaan on liian kova etelän maille, mutta edullinen Saksalle, jonka vienti ja työllisyys kukoistavat. Suomen kilpailukyky sen sijaan on jäämässä jälkeen Saksasta yhä pahemmin.

Vaihtoehto B on liittovaltio, jota IMF ja moni asiantuntija vaatii, mutta euromaiden äänestäjät eivät sitä halua.

Vaihtoehto C on euroalueen hajoaminen, mutta puuttuu mekanismi, kuinka yhteiset vastuut jaettaisiin. Se olisi valtava poliittinen tappio. Se olisi katastrofi eroavalle maalle, kun pääoma ja nuoret kaikkoaisivat, ihmiset menettäisivät säästönsä ja pankit kaatuisivat. Siitä seuraisi hallitsematon ketjureaktio.

Entä ennuste, miten tässä käy? Viisas olisi vaiti. Jonkinlainen ABC-yhdistelmä on mahdollinen eli tiukempi valuutta- ja talousunioni, joka kuitenkaan ei ole liittovaltio, ja jossa voi olla kaksi kammaria. Ytimen muodostaisivat korkean luottoluokituksen maat, jotka voisivat siirtää yhteisistä pelisäännöistä lipsuvat naapurit jonkinlaiseen kahden valuutan odotushuoneeseen kuntoutumaan. Varmaa on vain se, että äänestäjien suosioon perustuva poliittinen järjestelmä tekee epämiellyttäviä päätöksiä vasta aivan viime hädässä.

Sille ei voi mitään, että pankit täytyy pitää toiminnassa. Sitä ei sitä vastoin tule hyväksyä, että niiden voitot olisivat yksityisiä, mutta tappiot yhteisiä. Pankkituen tulee olla vastikkeellista niin, että valtiot saavat osakkeita ja sitä kautta kriisipankkien tappioiden ohella myös niiden omistus tuen ajaksi sosialisoidaan aivan kuten USA:ssa tehtiin. Eurobondien tapaista yhteisvastuuta eli euromaiden yhteisesti takaamia joukkovelkakirjoja ei myöskään pitäisi hyväksyä.

Miksi Suomi on tässä mukana? Jos auttamalla heikkoja euromaita torjumme suurimittaisen laman, niin on oikeutettua kysyä, mikseivät euron ulkopuoliset maat osallistu, koska kärsisiväthän nekin lamasta. Oikeampi argumentti on kertoa, että haluamme pitää euroalueen pystyssä, koska eurojäsenyys on Suomen etu. Taloutemme on hyötynyt sisämarkkinoista, alhaisista koroista ja vakaudesta. On vielä yksi iso syy, miksi Suomi ainoana pohjoismaana on euron ytimessä. Kekkosen ajoista alkaen Suomi on kompensoinut poliittisen liittoutumisen turvavajetta integroitumalla taloudellisesti mahdollisimman pitkälle länteen. Koivistokin myönsi, EU-kansanäänestyksen jälkeen, että hänelle jäsenyyden suurin syy oli Suomen turvallisuus.

Suomen kokoinen Tanska on valinnut toisen tien. Kauppakansa kun on, tanskalaiset ovat minimipanoksilla maksimoineet hyödyt. Sen ansiosta, että euroalue on olemassa, Tanska hyötyy samasta vakaudesta ilman jäsenyyden velvoitteita. Natossa maa sen sijaan on, koska sen kautta maailman mahtavin sotilasvalta antaa sille turvatakuun. Ei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan se, joka antaa.

RISTO ANTTONEN

Kirjoittaja on porvoolainen teollisuusneuvos.

Written by:

Toimitus

Ota yhteyttä

Kommentit

Kommentit

Missä vaiheessa tulee raja vastaan, jolloin pitää alkaa miettimään resurssien kohdentamisesta? Suunnataanko voimavarat härkäpäisesti euron ja euroalueen puolustamiseen ja sulautetaan suomalainen identiteetti monikansalliseen eurooppaan ja luovutaan itsestämme vai kohdennetaanko voimavarat Suomen, suomalaisten ja suomalaisuuden puolustamiseen ja pelastetaan Suomi ja turvataan kansalaistemme toimeentulo. Mikä on härkäpäisyyden hinta? Syydetään rahaa kriisimaihin kun muut niin vaativat vai olemmeko me itsenäisiä ja teemme päätöksiä, jotka tukevat meitä suomalaisa ja on Suomen edun ja suomalaisuuden säilymisen kannalta tärkeitä. Missä vaiheessa Suomi sanoo, rahat ei riitä teille, nyt pitää alkaa ajatella suomalaisia? Otetaan lisää velkaa, jotta voidaan lainata sitä muille ja jonkin ajan kuluttua ollaan samassa leipäjonossa Kreikan ja Espanjan kanssa ja meille sanellaan vakuuksia, joita vastaan saamme apua.

Tuhon tie. (ei varmistettu)

Vanha veteraani sanoi aikoinaan: Pitäkää Suomi itsenäisenä ja oma puolustus.
Itsenäisen valtion tunnusmerkit:
- Valtion rajat. Rajavalvonta. Tullit. Oma raha. Oma eduskunta.
Yllämainituilla asioilla pidetään yhteiskunnassa asuvien hyvinvoinnista huolta.
Jos yllämainituista asioista luovutaan, niin silloin joku ulkopuolinen ottaa komennon ja päätäntävallan käsiinsä.

Suomi Suomena (ei varmistettu)

Markka takaisin ja oman identiteetin vahvistaminen tärkeimmäksi suunnaksi. Unohdetaan kaiken maailman hössötykset ja tehdään asiat suomalaisittain vähän muita paremmin.
Ruotsissa on paljon pieniä kuntia, joissa hyvä yhteishenki ja yhteisöllinen tekeminen. Miksi siis Suomessa tarvitaan kuntaliitoksia?
Nykyiset poliittiset johtajat palvelevat ainoastaan EU:ta, euroa, Natoa ja kaikkea muuta vastaavaa. Jos he saavat jatkaa samalla tiellä, Suomi on EU:n osavaltio ilman Valtion rajaa, rajavalvontaa, tullia, omaa rahaa ja eduskuntaa.

Onko kohta Suom... (ei varmistettu)

Osallistu keskusteluun