Toivon häivä

Kolumnit
Kommentoi

YK:n Kestävän kehityksen huippukokous Rio +20 päättyi pari viikkoa sitten Brasilian Rio de Janeirossa, kompromisseihin, kuten näissä kokouksissa väistämättä käy. Tuhannet asiantuntijat, virkailijat ja järjestöjen edustajat olivat puurtaneet kotimaissaan ja yhteisissä tilaisuuksissa kokouksen asiasisällön parissa löytääkseen yhteisymmärrystä hyvin erilaisten käsitysten ja arvostusten ristiaallokossa.

Maiden väliset taloudelliset ja sosiaaliset erot ovat valtavat. Poliittiset mielipiteet siitä miten saataisiin aikaan parannuksia ilmeisiin epäkohtiin heijastavat tätä erilaisuutta. Mutta jonkinasteista yhteisymmärrystä tarvitaan muuten koko maapallo-niminen rakennelma romahtaa ennemmin tai myöhemmin ihmisen lyhytnäköisyyden seurauksena.

Olin ministerinä Rion ensimmäisen kokouksen valmistelussa mukana, mutten enää itse kokouksessa. Silloin pidettiin jo kestävän kehityksen käsitteen alla järjestettävää ensimmäistä kokousta edistysaskeleena selkeistä ympäristökokouksista. Näkökulma laajeni merkittävästi, mikä myös lisäsi aiheiden monimutkaisuutta ja vaikeutta sopia.

Kymmenen vuotta sitten Etelä-Afrikan Johannesburgissa pidetyssä seurantakokouksessa edustin YK:n Euroopan Talouskomissiota ECE:tä. Yli 10 000 osanottajan kokousta oli vaikea hahmottaa, vaikka tiesin kokemuksesta aika hyvin miten jättikokousten dynamiikka ja tekniikka toimivat.

Huippukokoukset ovat poliittisen ja toiminnallisen jäävuoren huippuja. Laaja valmistelutyö sekä kokousten seuranta saavat tukevuutta huippupoliitikkojen osallistumisesta. Huippujohtajatkin omaksuvat jonkinasteista osallisuutta prosesseista kokousten alla ja jälkeenpäin. Vaikka Rion kokouksessakaan ei voitu tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä, loppuasiakirjaan voidaan jatkossa viitata ja siitä poimia kohtia jatkovalmistelua varten.

Suomessakin on usein tapana vähätellä näiden kokousten tuloksia. Asenne varmaan johtuu siitä, ettei Suomikaan aina saa kaikkia hyviä tavoitteitaan läpi. Yhtä tärkeä selitys lienee, etteivät toimittajat ja muut tarkkailijat ymmärrä näiden prosessien monimutkaista luonnetta. Kuitenkin monet viimeaikaiset tiedot osoittavat, että kestävän kehityksen edistämisessä on tällä vuosituhannella saavutettu merkittäviä edistysaskelia.

Rauha on kaiken edistyksen edellytys: yksikään maa ei ole viime vuosikymmeninä vallannut toista maata ja taisteluissa menetettyjen ihmishenkien määrä on pudonnut murto-osaan. EU:ssa ja Yhdysvalloissa väkivaltarikosten määrä on vähentynyt dramaattisesti. Ihmisten elinikäodote on 50 vuodessa noussut 20 vuodella.

Parannus on tuntuvin kehitysmaissa. YK:n vuonna 2000 asettama tavoite puolittaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrää vuoteen 2015 mennessä – mitä pidettiin erittäin optimistisena – toteutui Maailmanpankin laskelmien mukaan seitsemän vuotta etuajassa. Kansainvälinen yhteisö on myös onnistunut puolittamaan niiden määrää, jotka elävät ilman puhtaan veden saatavuutta. Aids ja malaria on saatu hallintaan.

Kaiken kaikkiaan, Afrikka on monessa suhteessa noussut ’toivottoman maanosan’ suosta. Paljon työtä on luonnollisesti edessä, mutta nämä edistyksen oireet ovat merkittäviä eikä niitä olisi saatu aikaan ilman YK:ta ja myös sen mammuttikokouksia.

Kärsivällisyys ja johdonmukaisuus ovat välttämättömiä hyveitä laajassa kansainvälisessä yhteistyössä. Rio +20 kokouksessakin nostettiin esille uusia aiheita kuten merien ja kalakantojen suojelu sekä puhdas juomavesi perusoikeutena, jotka tulevat olemaan kansainvälisen yhteisön työjärjestyksillä vastaisuudessa entistä painokkaammalla tavalla.

Olen ikuisena reformistina ja YK:n entisenä työntekijänä ehkä hieman jäävi arvioimaan työn saavutuksia, mutta rohkenen kuitenkin toivoa, että Suomessakin osattaisiin arvostaa hyviä tuloksia kun niitä syntyy. Ihmiskunnalla on toivoa, mutta mitään ei saa itsestään.

KAJ BÄRLUNDKirjoittaja on Porvoon kaupunginhallituksen puheenjohtaja (sd.) ja entinen kansanedustaja ja ympäristöministeri.

toimitus

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
  • Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
  • Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
  • Älä levitä huhuja tai valheita.
  • Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
  • Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
  • Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
  • Älä mainosta.
  • Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.