Vilkaisu syksyyn

Tässä vaiheessa vuotta, kun ensimmäinen mustikkamaito on syöty ja ensimmäiseen kantarellikastikkeeseen on arviolta viikko, alkaa pessimisti lehteillä kalenteriaan naama vakavana. Kesähän on edennyt salaa yli taitekohtansa, vaikka hetki sitten oli vasta pääsiäinen. Kiireisimmät metsämansikat ovat jo ylikypsiä.

Lähes kaikki kesän ajaksi suunnitellut projektit ja hankkeet ovat edelleen olemassa ainoastaan ajatustasolla. Huono omatunto kalvaa ja syyllistää sitä raskaammin, mitä pidemmälle kesäpäivät, -viikot ja -kuukaudet etenevät. Puolison hyväntahtoinen naljailu alkaa muuttua ymmärtäväiseksi hiljaisuudeksi. Ihmissuhteen kantavat rakenteet ja liitossaumat koeponnistetaan kesällä, tämänhän voi tarkistaa keneltä tahansa tilaston laatijalta tai viranomaiselta.

Pessimisti toteaa, että ensi kuun jälkeen on syyskuu. Pikkujoulukauden alkamiseen on lähes sama matka, kuin vappuun. Välissä ovat oikeastaan vain loppukesän ukkosmyrskyt ja syyssateet.

Optimistit ja oikeastaan realistitkin puolestaan kehräävät tyytyväisinä. Vuoden parhaat viikot ovat nyt kierroksessa. Rannikolla asuvilla alkaa olla vasta nyt lämmin, kun meri ei enää hohka kosteaa kalseuttaan luihin ja ytimiin. Järvessä viihtyy yli kymmenen sekuntia ilman selustaa turvaavaa saunaakin. Siitepölyt on käsitelty, sinilevä ei ainakaan vielä kuki.

Kevät oli holtittomin vuosiin. Aivan kaikki mahdollinen kukki ja vieläpä samaan aikaan. Mustikkaa, puolukkaa, herukoita, karviaisia ja omenaa tulee tänä vuonna valtavasti, mikäli jotakin täysin mullistavaa ei tapahdu. Valitettavasti tämä koskee myös itikoita. Vesistöjen ja kosteikkojen lähistöllä on tunnelma iltaisin kuin kauhuelokuvasta. Alfred Hitchcockin Hyttyset.

Suurin osa koko maan työtä tekevästä väestöstä on kesälomalla, joka ei ole vielä edes puolessa. Ei edes opettajilla. Pahin väsymys on vasta nukuttu ja huilattu pois. Terasseilla, rannoilla ja puistoissa alkaa tulla vastaan elämänsä vedossa olevia kesämiehiä ja -naisia, joiden punakoilta kasvoilta edes nyrkin kokoiset paarmat eivät saa poistettua hieman typerää kestovirnettä.

En halua sormi pystyssä käydä neuvomaan ketään, mutta suorituskeskeisen, raskaan ja pitkän työvuoden jäljiltä väsyksissä olevan ihmisen pitää saada vain olla. Ilman huonoa omaatuntoa ja painostavaa pohjavirettä. Suomen kesä on liian lyhyt joutavista riitelemiseen ja mököttämiseen. Eiköhän ne projektit ja hankkeet malta siellä pihalla odottaa, jos ei kerran nappaa.

Written by:

Janne Kallio

Ota yhteyttä