Tälläinen mies deittailee netissä - konkari uskaltaa esiintyä kuvalla ja nimellä

Netissä eivät seuraa etsi vain sosiaalisesti rajoittuneet kummajaiset, vaan myös komeat ja itsenäiset miehet. Jari Haloselle internetin deittipalvelujen hyvät ja huonot puolet ovat tulleet kymmenessä vuodessa tutuiksi.

Sonja Huttunen

Nettideittisivustoissa ei toisaalta ole mitään uutta. Seuraa on haettu iän ikuisesti esimerkiksi sanomalehdissä, mutta ajan kanssa seuranhakuilmoitukset ovat sähköistyneet kaiken muun mukana ja siirtyneet internetiin.

Osa seuraa hakevista on eronnut, osa jäänyt leskeksi ja osa ei ole sitä oikeaa koskaan tavannutkaan. Yksi asia yhdistää heitä kaikkia: kaipaus löytää joku, jonka kanssa jakaa pienet ja suuremmat ilot.

Netissä treffisivustoja on tuhansia, ja etsivä kyllä löytää, jos vain on valmis panostamaan. Suomi24, City, Match.com ja Jokaiselle Seuraa ovat vain muutamia esimerkkejä loputtomassa nettideittiviidakossa.

Osa sivustoista on maksuttomia, mutta rekisteröitymistä vaativia. Suurin osa kuitenkin tarjoaa parhaat palvelunsa vain maksaville asiakkaille.

Nettideittailun yllä leijuu osittain sosiaalinen leima, joka tekee käyttäjistä säälittäviä, epätoivoisia ja noloja. Moni ei uskaltanut suostua toimittajan haastattelupyyntöön. Oman kuvan voi laittaa nettiprofiiliin, mutta moni toivoo, ettei kukaan tuttu sitä löydä. Ei uskalleta tunnustaa, että juuri minä etsin netistä sitä oikeaa.

Nettideittailua epäileville sanon, että katso peiliin.”

Todellisuudessa nettideittailun sosiaalinen leima on myytti. Sen ovat keksineet ne, jotka eivät nettideittailua ole itse kokeilleet.

Yhä useampi juttutuokio netissä johtaa kuitenkin alttarille ja sormuksen killuessa nimettömässä vain katkerimmat kyynikot kehtaavat muistella tutustumistapaa.

Netissä eivät rellestä pelkästään sosiaalisesti haasteelliset kummajaiset, sen on Jari Halonenkin todennut.

– Epäilijöille sanon, että katso peiliin. Jos itse pidät itseäsi normaalina ja etsit seuraa internetistä, miksei joku toinenkin voi olla täysin normaali, Halonen sanoo.

43-vuotiaalla Halosella ovat jalat maassa. Hän on menestyvä, urheilullinen, tyylikäs ja oikein mukavaa seuraa. Kaukana on nettideittaileva stereotypia kiusallisen omituisesta finninaamasta, joka pakenee todellisuutta ruudun taakse.

Joskus tulee lähdettyä yksille, eikä siitä sen enempää tarvitse kehkeytyä.”

Halonen on kolunnut nettipalstoja jo kymmenen vuotta. Kokemuksia on laidasta laitaan: täysiä floppeja ja pitkiä suhteita.

– Kymmenen vuotta sitten käytiin oikeasti sokkotreffeillä, sillä samanlaisia palstoja ei ollut kuin nyt. Silloin juteltiin chat-pohjaisilla nettisivuilla, profiilit ovat yleistyneet vasta myöhemmin. Parhaimmillaan olen löytänyt netistä pidemmän suhteen, mutta yhtä mukavaa on tavata uusia ihmisiä. Joskus tulee lähdettyä yksille, eikä siitä sen enempää tarvitse kehkeytyä, Halonen toteaa.

Halosella on ollut profiili Suomi24-sivulla noin puolitoista vuotta – sielläkin tosin vain silloin tällöin. Halonen kertoo kyllästyvänsä nopeasti nettideittailuun, mutta silloin tällöin profiili ilmestyy uudelleen. Jos sieltä joku sittenkin löytyisi.

Loppujen lopuksi sanat ovat vain osa koko paketista.”

Miksi Halonen sitten on turvautunut nettihaarniskaan?

– Baareistakin löytyy toki uusia tuttavuuksia, mutta internetissä ajatuksia pystyy vaihtamaan aivan eri tavalla. Baareissa monet naiset odottavat, että mies tekee aloitteen. Olen siinä mielessä ehkä hieman ujo, joten internetissä kynnys lähestyä on matalampi, Halonen arvelee.

Mies on laittanut oman kuvansa profiiliinsa ja odottaa samaa myös keskustelukumppaneilta: jos omaa kuvaa ei uskalla laittaa esille, on taustalla yleensä itsetuntoa alentavia tekijöitä.

Netissä on myös opittava lukemaan rivien välistä, ja vaikka etsisi seuraa tositarkoituksella, ei tiukkapipoinen saa olla. Vaikka netti tarjoaakin turvallisen alustan helpolle tutustumiselle, samat kriteerit pätevät myös virtuaalisessa ihastumisessa.

– Kirjoittamalla pääsee paremmin sisälle toisen sisäiseen maailmaan, mutta loppujen lopuksi sanat ovat vain osa koko paketista. Todellisen kuvan saa vasta kun tapaa henkilön, jolloin kuulee myös äänen ja näkee eleet.

Written by:

Toimitus

Ota yhteyttä