Alfaurosten Eurooppaan

Jo parin vuoden ajan on euroaluetta pelastettu miesten suunnittelemilla operaatioilla. Miestoimittajat haastattelevat mediassa miesasiantuntijoita ja näiden tarjoamista vaihtoehdoista miesvoittoinen virkakunta valmistelee taustapapereita. Niistä sitten viilataan kompromisseja miesten järjestämissä ja miesenemmistöisissä huippukokouksissa.

Esimerkiksi eduskunnassa hyväksytyn EVM-sopimuksen valiokuntavalmistelussa kuultiin 34 asiantuntijaa, joista vain kaksi oli naisia. Jälki näkyy. Talouskriisi jatkuu edelleen, mutta sen varjolla on eri maiden hyvinvointirakenteet saatettu suoranaisen vainon kohteeksi. Lisäksi kaikki valmistelussa olevat hankkeet sisältävät uusia julkisen sektorin supistuspaineita.

Naisten tiedetään nostavan agendalle sellaisia teemoja kuin perhepolitiikka, hoivajärjestelmät ja ihmisoikeudet. Muutama vahva naisjohtaja ei kuitenkaan riitä, sillä vasta keskimääräisellä sukupuolella on merkitystä: UN Womenin pääjohtaja Michelle Bachelet arvioi, että naisten osuuden on noustava 30 prosenttiin, ennen kuin sillä on linjavaikutuksia.

Naiset painottavat yhteisiä hyvinvointirakenteita, koska ojassa on oma lehmä. Julkisen sektorin supistuminen siirtäisi hoivan takaisin palkattoman kotityön piiriin. Silloin naisten olisi jäätävä kotiin, koska jonkun on lopulta aina huolehdittava lapsista, sairaista ja vanhuksista. Kokopäiväinen hoivaaja ei ehdi hankkia kodin ulkopuolista koulutusta, työtä tai elämää. Sitä kutsutaan naisten hoivaloukuksi.

Julkinen sektori on naisten enemmistölle vapauden, itsenäisyyden ja demokratian ehto. Silti myös miesten soisi suhtautuvan asiaan vakavasti, sillä naisten itsenäisyys on miesten vapautta. Jos naiset palaavat kotiin ja taloudelliseen riippuvuuteen miehistä, jää perheen elättäminen miesten niskoille. Samasta riippuvuussuhteesta johtuen on naisten puolisoa valitessa asetettava toimeentulo rakkauden edelle.

Tämän kierteen päässä on alfaurosten Eurooppa, jossa miesten on kilpailtava ankarasti toisiaan vastaan saavuttaakseen sellaisia perusasioita kuin puolison, terveysvakuutuksen tai koulutuksen lapsilleen. Näinhän suurin osa maailmaa elää edelleen. Kertaalleen meidän kuitenkin jo onnistui järjestää asiat toisin.

Kirjoittaja on kansanedustaja (vas).

Written by:

Toimitus

Ota yhteyttä