Ihmisen kokoista

Maantien vieressä kohoaa korkeuksiin keltainen pylväs. Pylvään päässä koreilevat aakkosten kolme ensimmäistä kirjainta ja peukku. Murahdan miehelle, että mieluummin siedetään kurnivaa vatsaa kuin pysähdytään keltaisen pylvään keitaassa.

Suomessa saa sietää kurnivaa vatsaa sangen pitkään, jos haluaa levähtää jossain muualla kuin keltaisen pylvään juurella. Niitä on noussut teiden varsille hämmästyttävällä nopeudella ja pienet persoonalliset huoltamot ovat jo katoava pala suomalaista kansanperintöä. Oltiinpa sitten Kajaanissa, Kristiinankaupungissa, Parikkalassa, Espoossa tai Pernajassa, ei näitä kolmen kirjaimen huoltamoita erota toisistaan. Parkkitilaa on kuin lentokentällä, ruokailutilaa löytyy sen lentokonehallin verran ja noutopöydässä on tarjolla tasalaatuista ruokaa pakastevihanneksilla ryyditettynä. Kun tähän lisää lasten leikkipaikan ja vessarivistön, on pysähtyminen niin vaivatonta ja helppoa, hajutonta ja mautonta, ettei sitä edes muista tehneensä.

Ei voi olla ihmettelemättä sitä, miten muutamat ketjut onnistuvat valloittamaan teidenvarsipaikat toinen toisensa jälkeen. Haluavatko kuluttajat todella sellaisia vai halutaanko kuluttajien haluavan sellaisia? Pienen huoltamon näkeminen tien varressa on sen luokan harvinaisuus, että siinä on pakko pysähtyä. Ne ovat osa katoavaa Suomea, jotka alkavat olla yhtä harvassa kuin kyläkaupat.

Lähes kaikessa pitää nykyään olla etuliitteenä teho- super- tai hyper-. Vähempikin riittäisi, kiitos vain. En ymmärrä, miksi vaikkapa ruokakaupassa kukaan järjissään oleva haluaisi viettää aikaa enemmän kuin on pakko. Ruokakaupan täytyy olla ihmisen kokoinen, sellainen, ettei siellä tarvitse koko päivää vaeltaa.

Porvoon päättäjien hypermarketkiimaa onkin ollut hieman vaikea ymmärtää. Kuka haluaisi painella laivan kokoisten ostoskärryjen kanssa kilometrin verran käytäviä, jotta saa ruokaostokset tehtyä? Kuka tarvitsee 25 metriä jogurttihyllyä? Ajatus hyperin kokoisessa marketissa asioimisesta kuulostaa painajaiselta.

Tuntuu siltä, että maalaamme itseämme nurkkaan hypermarket- ja liikennemyymälä-hypetyksessä. Rakennamme yhteiskuntaa, jossa pidetään itsestään selvyytenä sitä, että kaikilla on mahdollisuus ja halu liikkua autolla. Pidämme Porvoossa vääryytenä sitä, että Kuninkaanporttiin – keskelle ei mitään – ei saada hypermarkettia, mutta täysin normaalina kehityksenä sitä, että vaikkapa Tolkkisissa – asutuksen keskellä – ei ole enää kauppaa. Jos viemme kaupunkiamme yhä enemmän yksityisautoilukaupungiksi, niin sitä on myöhemmin vaikea muuksi muuttaa. Kumpi on järkevämpää ja kauaskatseisempaa: kasvattaa vai hillitä yksityisautoilua?

Olemme olevinamme hyvien asioiden puolella. Haluamme periaatteessa tukea paikallisia yrittäjiä ja kyläkauppoja, ostaa lähi- ja luomuruokaa. Kun haluaisimme nähdä ympäristössämme rakennettavan hyvää ja kaunista, niin miksi liian usein päädymme tekemään rumaa ja epäviihtyisää?

Kirjoittaja on Uusimaan kulttuuritoimittaja

Written by:

Sari Orkomies

Ota yhteyttä

Kommentit (3)

Kommentit

Oivallinen kirjoitus. Täysin samaa mieltä kanssasi suurten ketjujen kasvottomasta ja mauttomasta ylivallasta. Yhden asian tekstissäsi kuitenkin korjaisin; Kuninkaanportti ei ole "keskellä ei mitään". Täällä Kuninkaantien varrellakin ja Hinthaarassa asuu paljon Porvoolaisia joita ruokakauppa Kuninkaanportissa ilahduttaisi. Ettei tarvitsisi ajaa keskustaan tai Tarmolaan asti ruokaostoksille.

Neitoperho (ei varmistettu)

Samaa mieltä ja samaan hengenvetoon lisään että jos kaupunki haluaa edistää matkailua ja viihtyvyyttä ei osuuskaupalle kannata antaa kaikkea. Kukaan ei tule tänne s-ryhmän houkuttelemana.

Teme (ei varmistettu)

"Ei voi olla ihmettelemättä sitä, miten muutamat ketjut onnistuvat valloittamaan teidenvarsipaikat toinen toisensa jälkeen."

Ei muutamat, vaan SE YKSI.
Siellähän on kaikki wanna-be kansanedustajat/valtuutetut hallintarakenteissa mukana saamassa "henkilökunta"-alennuksia.

Tiätäjä (ei varmistettu)

Osallistu keskusteluun