Isänmaata palvelemassa

Kolumnit
Kommentoi

Kun tuossa yllä pääkirjoituksessa puhutaan varusmiespalveluksesta noin yleisellä tasolla, ei malta olla kertomatta lattiatason tarinaa, joka heijastelee tuon laitoksen yhtä puolta - sitä, miten ehdoton käskyvalta sallii järjen käyttämättömyyden.

Upinniemessä palvellut varusmies vilustui vesistöharjoituksessa. Näitähän sattuu ja kun kyse on laitoksesta jossa aina on syytä epäillä lintsausta, mentiin sen mukaan eteenpäin. Kohta oireet pahenivat ja lopulta todettiin, että varusmiehellähän on keuhkokuume.

Viikko varuskuntasairaalaa ja päälle viikko lepoa kotona.

Kun vielä keskenkuntoinen varusmies palasi palveluspaikkaansa, ilmoitettiin maanantaiaamuna, että hänet on viikon aikana päätetty siirtää Lahteen Hennalan AUK:hon. Toteutus per heti.

Varusmies pyysi saada matkustaa Lahteen omalla autolla, se kun oli Upinniemen parkkialueella. Ei onnistu. Omaa autoa ei saa ajaa palvelusaikana. No jos saisi 4 tunnin loman, jonka aikana automatka onnistuisi. Ei onnistu, varusmiehellä on tässä nyt viime aikoina ollut noita lomia ihan tarpeeksi. Tämä ei ole neuvottelukysymys.

Ja ei kun litterat käteen, linja-autolla Helsinkiin ja sieltä junalla Lahteen, jonka rautatieasemalta kävellen Hennalaan.

Pahaksi onneksi ohjeet rautatieasemalta Hennalaan olivat puutteelliset. Varusmies harhaili aikansa ennen kuin oikea reitti löytyi. Siirto Upinniemestä Hennalaan vei armeijan tavalla suoritettuna koko päivän, kun omalla autolla varusmies olisi selviytynyt parissa tunnissa eikä olisi turhaan rasittanut puolikuntoista. Autossa oli sitä paitsi navigaattori.

Lahdessa oli heti maastoleirejä. Ensimmäisestä leiristä varusmies vapautettiin, kun kunto ei ollut kohdallaan. Toiselle sisukas sissi meni, mutta tauti uusiutui. Nyt tilanne otettiin sen verran vakavasti, että mies lähetettiin Lahden keskussairaalaan. Aikansa kesti paraneminen, AUK jäi kesken ja mies siirrettiin alkuperäiseen palveluspaikkaansa Kotkaan.

Lahden keskussairaalassa oli sanottu, että tietyn ajan kuluttua olisi mentävä seurantakuvaukseen. Kun hetki lähestyi, totesi Kotkan varuskuntalääkäri, että seurantakuvaus ei ole tarpeen. Siihen ei puolustusvoimien varoja tuhlata. Ja jos varusmies sinne haluaa, niin hänelle kirjoitettaisiin E:n paperit , kotiutettaisiin ja kutsuttaisiin uudelleen, kun kunto kestää. Kuuden kuukauden palveluksesta oli jäljellä kuukausi. Helposti arvaa, oliko varusmies seurantakuvauksen tarpeellisuudesta samaa mieltä varuskuntalääkärin kanssa.

Niin ja se auto. Sitä varten armeijalla oli ratkaisunsa. Varusmiehen vanhemmat voisivat hakea sen. Yhteys piti portilla ottaa tiettyyn ylikersanttiin. Näin toimittiin. Töiden jälkeen vanhempien autolla ensin parisataa kilometriä Upinniemeen. Portista ei ollut asiaa omalla autolla varuskunta-alueelle, koska sisällä ei ollut ketään, jota tultaisiin tapaamaan. Emäntä kurvasi kotiin ja isäntä jäi portille odottamaan. Ylikersantti tuli kutsuttuna paikalle – pyörällä.

Siitä isäntä pyöräilevän ylikersantin rinnalla vauhtimarssia parkkipaikalle. Matkaa parisen kilometriä. Syysilta oli mitä parhain, varuskunta-alue kaunis katsella ja ylikersanttikin juttumiehiä.

Tapio Rautavaaraa mukaillen: tämä tarina on tosi. Eikä mahdollinen siviilimaailmassa, jossa asioista voidaan keskustella ja järjen käyttö on sallittua.

veikko.vaniala@lehtiyhtyma.fi

Käyttäjän Veikko Vaniala kuva
Veikko Vaniala

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
  • Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
  • Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
  • Älä levitä huhuja tai valheita.
  • Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
  • Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
  • Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
  • Älä mainosta.
  • Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.