Takuu ei tuo turvaa

Jokaiselle kurjalle asialle ei voi antaa poliittista takuuta.

Ensimmäiseksi taataan vanhempainvapaa, sitä jatketaan subjektiivisella päivähoitotakuulla, kodinhoitotakuulla, koulutustakuulla, nuorten takuutyöllistämisellä, minipalkkatakuulla, lääkäriin pääsytakuulla, lääkekorvaustakuulla, muutosturvatakuulla, toimeentulotakuulla ja lopulta laitoshoito- ja hautaustakuulla.

Takuista puuttuu onnellisuustakuu, jonka itäsaksalaiset aikoinaan kirjasivat perustuslakiinsa. Huolimatta takuuyhteiskunnasta huostaan otettujen lasten ja koulupudokkaiden määrä nousee, ilman jatkokoulutuspaikkaa jäävien osuus pysyy korkeana, nuorisotyöttömien ja aikuisten työttömien määrä lisääntyy, syrjäytyneiden osuus nousee ja vailla riittävää hoitoa olevien vanhusten määrä on suuri.

Takuu ei toimi ilman rahaa. Jotakin voidaan taata, jos yhteiskunta pystyy tuottamaan lisää voimavaroja, mikä tarkoittaa jaettavan rahan kasvua. Jakovara ei lisäänny, elleivät työllämme syntyvät tavarat ja palvelut mene kaupaksi. Nyt näin ei ole.

Etuja ei tarvitse leikata, takasi Ranskan uusi presidentti Francois Hollande vaalien alla. Muutaman kuukauden hallitsemisen jälkeen ranskalaiset ovat palanneet kaduille protestoimaan, kun presidentin on pakko säästää menoissa.

Suomen korkea luottoluokitus on sokaissut silmämme. Uskomme, että velkaa voidaan lisätä ja kuntien menoja kasvattaa tekemällä uusia takuulupauksia.

Velan kasvaessa ja suhdanteen heiketessä, yhä harvemmat joutuvat työllään kustantamaan yhä useamman toimentulotakuun. Samalla tavalla vähävelkaiset maat kustantavat ylivelkaantuneiden elämän.

Nykynuoriso tulee elämään aikuisuutensa taloudessa, jossa yksi työtätekevä maksaa kolmen töistä poissa olevan elämän. Se toteutetaan lisäämällä palkkaveroja sitä mukaan kuin eläkeläiset, työttömät, opiskelijat ja lapset lisääntyvät. Siitä voi antaa takuun. Kuka takaa sen, että töissä olevat suostuvat maksajiksi?

Written by:

A-P. Pietilä

Ota yhteyttä