Näin rakennat siilinkopin omaan pihaasi... älä unohda raksubaaria

Talivipesä vielä kattoa vailla. Juha Mäki-Ketelä on naputellut pihaansa puolenkymmentä pesäpaikkaa.

.

Siilin asumuksen pohjalle levitetään multaa tasainen kerros.

.

Pesään on hyvä tehdä pieni kolo sisäpuolelle suuaukon viereen. Siihen siili voi käpertyä tuulelta suojaan.

.

Valmis koti odottamassa asukastaan.

.

Kaksi tämän kesän poikasta ruokailemassa kopin edustalla. Suuaukossa oleva on valinnut pesän talvikolokseen.

.

Siilit etsivät parasta aikaa talveksi pesäpaikkaa. Luonnonmukaiset kolot ovat vähentyneet, joten siilin ystävät voivat naputella suojia omaan pihaan.

Siilin asumus on yksinkertainen koppi, mutta sen rakentamisessa on omat niksinsä.

Ensiksi tasoitetaan perustus.

– Jos maasto on vettä keräävä, on hyvä asettaa salaojaputket, jotta vesi ei valu pesään, opettaja Juha Mäki-Ketelä sanoo.

Hänellä on Ylöjärvellä rivitalonsa takapihalla kuusi siiliasumusta ja lisää tulee.

– Tuon pesän tein kaatopaikalle heitetystä puutarhatuulimyllystä, hän näyttää punaista koppia takapihan reunassa.

Kun talvipesää aletaan rakentaa, laitetaan pesän pohjalle ensiksi noin viiden sentin paksuinen multakerros ja saman verran sepeliä. Päällimmäiseksi vielä paksulti sammalta. Sen jälkeen pesä täytetään heinillä ja kuivilla lehdillä.

Kopin voi naputella raakalaudasta, mutta silloin se on hyvä sivellä kuravellillä, jotta mikään vieras tuoksu ei tunnu siilin nenään ja karkota pois.

Sisäänmenoaukko rakennetaan pieneksi tunneliksi, mikä estää muiden eläinten pääsyn sinne. Koppiin on tehtävä myös pieni vinkkeli, johon siili voi käpertyä tuulelta ja viimalta suojaan.

Pesän katoksi sopii vaneri, mutta koko pesää ei siitä saa rakentaa.

– Rakennusmateriaalit pitää olla mahdollisimman puhtaita ja sellaisia, että ne eivät kerää kosteutta, Mäki-Ketelä sanoo.

Katon voi päällystää vielä kattohuovalla.

Siili ei nuku koko talvea, vaan liikuskelee sisällä kopissa ja pissailee noin kymmenen päivän välein.

Nyt juuri siilit ovat vetäytymässä talvipesäänsä. Painoa niillä pitää olla talvesta selviytyäkseen noin 700 grammaa.

Juha Mäki-Ketelän pihassa on kesän aikana lyllertänyt yli kolmekymmentä siiliä. Niille talon isäntä on järjestänyt katetun raksubaarin pensasaidan viereen. Kupeissa on aina kissanruokaa.

– Raksuja pitää liottaa pari tuntia ennen kuin ne antaa siilille, muuten ne alkavat paisua masussa.

Vettä on hyvä pitää tarjolla aina, mutta maito on kiellettyä. Sitä ei siilin vatsa kestä, vaikka yleisen luulon mukaan maito olisi sen parasta herkkua.

Piikikkäät siilit ovat hiljaisia luonnoneläimiä.

– Yleensä ne tulevat ruokailemaan iltaisin, ja ovat aika nopeita kun ruokaa näkevät. Eivät ne aivan äänettömiäkään ole, vaan tuhisevat ja pienet siilit piipittävät vähän samaan tapaan kuin linnut, Mäki-Ketelä sanoo.

Siili lähtee talvipesästään ulos huhti-toukokuussa, mutta menee synnyttämään poikasensa takaisin juhannuksen tienoilla. Pesää siili ei merkitse itselleen, vaan nukkuu seuraavana talvena jo toisessa.

– Pesät täytyy seuraavana kesänä puhdistaa ja vaihtaa heinät ja lehdet, Mäki-Ketelä neuvoo.

Siilit pitävät puutarhat puhtaina tuholaisista. Ne syövät etanat ja kotilot ja hävittävät hiiret.

Ruokkiminen ja talvipesistä huolehtiminen on hyväksi kannalle, sillä siilit ovat sukupuuttoon kuolemassa. Liiterit ja puurakennukset ovat hävinneet, joten pesäpaikkoja on harvassa.

Siimaleikkurit koituvat puutarhoissa monen siilin surmaksi.

Siilin talvipesä

alusta tasoitetaan mullalla, minkä päälle levitetään sepeliä

koppiin tehdään pieni tunneli ja vinkkeli sisälle siilin makuukoloksi

pohjalle sammalta, heiniä ja kuivia lehtiä pehmikkeeksi

katto voi olla vaneria

Written by:

Helinä Kanninen

Ota yhteyttä