Puolikas hoitajaa

Kolumnit
Kommentoi

”Nyt jännitetään Jaskan kans, että kumpi saa tänään hoitajan pääpuolen ja kumpi perspuolen”, vitsailee sängyssä makaava vanha mies pilapiirroksessa.

Vanhuspalvelulain hoitajamitoituksesta käydyssä poliittisessa väännössä sen sijaan vitsit olivat vähissä. Demarien ajama 0,7 hoitajaa per vanhus laimeni lopussa 0,5-suositukseksi, jota ei edes kirjata lakiin, vaan asetukseen aikaisintaan 2015.

Julkisuudessa on jo esitetty huoli siitä, että käykö tässä nyt niin, että hoitajien määrä päinvastoin vähenee kuntien säästöpaineiden vuoksi. Nimittäin ”vain” noin kymmenesosalla vanhainkodeista on ongelmia täyttää kyseinen nollaviitosen suositus, muut täyttävät tai ylittävät sen.

Hoitajien määrästä tulee taatusti puheenaihe myös tulevissa kuntavaaleissa.

Otetaanpa esimerkiksi Porvoo: vanhuspalvelulakiin kaavailtu 0,7 hoitajan vähimmäismitoitus hoidettavaa kohden olisi merkinnyt esimerkiksi Porvoon kaupungille miljoonaluokan lisäkustannusta. Porvoossa suhdeluku on nyt keskimäärin 0,6. Vanhainkodeissa se on 0,64, Palomäen ja Pihlajamäen palvelutaloissa 0,60, Hongaksessa 0,57 ja Laamannissa 0,55.

Laitoshoidon hoitajamitoituksesta kiivaana käydyn keskustelun varjoon jäivät monet hoitamisen laatuun liittyvät asiat ja se, että yhdeksän vanhusta kymmenestä asuu kotona ja haluaa pysyäkin siellä ja olla kotipalvelun piirissä. Toisaalta en kyllä ymmärrä sitäkään, että miten vanhusten laitoshoidon parantaminen huonontaisi kotihoitoa? Ei niin käy, jos poliittista tahtoa ja resursseja löytyy. Hallitus lupasi nyt 10 miljoonaa euroa vanhuspalvelulain toteuttamiseen.

Tunnetasolla olen sitä mieltä, että 0,7-hoitajamäärän kirjaaminen lakiin olisi ollut hieno juttu. Vanhuksia pitää hoitaa paremmin ja inhimillisemmin.

En oikein jaksa uskoa, että suositukset olennaisesti parantavat vanhustenhoidon tilaa nykyisestä.

Järjellä ajatellen ymmärrän kyllä sen, että tilanne olisi ollut aika vaikea: mitä jos kunta ei saa tarvittavaa määrää hoitajia, vaikka kuinka yrittää. Miten kuntaa rangaistaisiin? Hoitajapula voi nimittäin olla arkipäivää vajaan kymmenen vuoden kuluttua.

Tuo kaikki on tietenkin ”vain” juridiikkaa ja byrokratiaa. Ajatus omasta itsestä vanhana, märissä vaipoissa, viikkoon suihkuun käymättä auttaa kummasti suhteuttamaan asioita.

Sekin täytyy muistaa, että Suomessa on myös vanhainkoteja ja palvelutaloja, joissa asiat ovat hyvällä tolalla.

Pelkkää hoitajien määrää ei pidä tuijottaa, vaan myös sitä, mitä he tekevät. Hoitajien pitäisi lähinnä hoitaa. Monissa paikoissa liian suuri osa hoitajien työstä on siivoamista, pyykkäämistä ja kokkaamista. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira joutuu huomauttamaan tästä jatkuvasti. Vanhuspalveluiden tuottajilla ei ole aina riittävästi tukihenkilökuntaa.

Valvira edellyttää, että tukitoimissa on oltava vähintään 0,1 henkilöä vanhusta kohden, 20 hengen laitoksessa siis kaksi työntekijää tukityössä.

Toivottavasti vanhusten asiat paranevat käydyn keskustelun ja uuden lain sekä suositusten ansiosta. Valviran selvitys vanhainkodeista ja vastaavista laitoksista antoi synkän kuvan. Valviran toissasyksyisen selvityksen mukaan vain joka kymmenes vanhainkoti tai vastaava hoitolaitos täytti hyvän hoidon kriteerit. Selvityksessä oli mukana yli 1 200 hoitolaitosta.

Seuraavaksi tarvitsee sitten enää laittaa lasten ja aktiivi-iässä olevien aikuisten asiat kuntoon.

Kirjoittaja on Uusimaa-lehden päätoimittaja.

Käyttäjän Jari Lammassaari kuva
Jari Lammassaari

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Emme ota kommentteja vastaan viikonloppuisin. Voit osallistua keskusteluun jättämällä kommenttisi maanantain klo 8.00 ja perjantain klo 16.00 välisenä aikana.