Uusimaan päätoimittaja ehti jo panna pisteen tekstaripalstalla käytyyn suomen ja ruotsinkieltä koskeneeseen ajoittain aika epä-älylliseen kiistelyyn. Jos päätoimittaja sallii, otan vähän kantaa asiaan uudesta näkövinkkelistä.
Nk. pakkoruotsin opetusta kouluissa on puolustettu myös sillä, että ruotsinkielen taidosta on hyötyä pohjoismaisessa yhteistyössä. Katsotaan.
Olen urani varrella istunut esimerkiksi erään yhtiön hallituksessa ruotsalaisten kanssa. Olen aika hyvin pärjännyt kouluruotsilla ja neljänä kesänä minkkitarhanhoitajana hankkimillani kielikylvyillä. Minkkitarhat olivat mm. Jepualla ja Uudessakaarlepyyssä, joiden murretta tuskin sipoolainenkaan ilman totuttelua ymmärtää.
Paljon olen palaveerannut norjalaisten ja tanskalaistenkin kanssa. Sitä toista norjaa, nynorskia en ymmärrä kuin ehkä 15 prosenttia. Tanskaa luulin ajoittain ymmärtäväni, kunnas huomasin, että ne yrittivät puhua ruotsia.
ppp
Miten meidän suomalaisten ajatukset ovat menneet läpi esimerkiksi Ruotsissa, kun meidän toinen kielemme siis on ruotsi? Otan sattumanvaraisia esimerkkejä. 1940-luvun alussa puuhattiin Suomen ja Ruotsin puolustusliittoa. Vaikka puhuimme ruotsia, ei liitosta mitään tullut. Päinvastoin Ruotsi on viime vuosikymmeninä ulkoistanut loputkin puolustuksestaan suomalaisille.
Max Jakobsonin muistelmien mukaan tämä erinomaista ruotsia puhuva silloinen diplomaatti poltti täysin päreensä, kun 1960-luvin lopulla alkoi olla Suomen vuoro päästä YK:n turvaneuvoston jäseneksi. Ruotsi, Tanska ja Norja olivat jo jäseniä olleet. Jakobsonin hyvä ystävä ja kollega, ruotsalainen Sverker Åström totesi ruotsalaiseen ylimieliseen tapaan, että Suomea ei tarvitse ottaa lukuun. Näin kävi, vaikka puhuttiin pakkoruotsia.
Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto puhui mainiota ruotsia niin kuin sittemmin pääministeri ja presidentti Koivistokin. Länsinaapurin kollegansa kanssa hän puhui aina ruotsia.
Oli sovittu selvällä ruotsin kielellä, että naapurukset vuoren varmasti informoivat etukäteen, jos joutuvat muuttamaan valuuttakurssiaan. Voin vain kuvitella Ingvar Carlssonin kätösen ja Koiviston lapion kättä-päälle-puristuksen. Eipä vaan auttanut pakkoruotsi, ruotsalaiset devalvoivat suomalaisille hiiskumattakaan.
ppp
Entä EU-jäsenyyshakemus? Tästäkin oli sovittu selvällä pakkoruotsilla. Hakemukset jätetään yhtaikaa, yhdessä. Oli kuulemme näkemisen ja kuulemisen arvoinen hetki, kun Suomen valtiojohdolle selvisi, että taas ne Svedut pettivät ja livauttivat hakemuksensa Suomea ennen.
Entä tuorein esimerkki? Ruotsin valtion radiotiedustelu FRA on aloittanut suomalaisten puhelujen ja sähköpostien seurannan. Suomen liikenneministeri Suvi Lindén kuuli asiasta ruotsalaiselta toimittajalta. Eipä tullut taaskaan ruotsalaisille mieleen informoida suomalaista kollegaa, vaikka kummankin maan ainakin toinen virallinen kieli on sama.
Mitäkö tarkoitan? En paljon mitään muuta, kuin että englantia puhumalla olisi pohjoismainen yhteistyö varmaankin sujunut yhtä huonosti.
On minulla teoriakin siitä, miksi ruotsalaiset tillittävät meitä nenänvartta myöten ja syövät jatkuvasti sanansa, vaikka ne on vaihdettu pakkoruotsilla. Ne eivät vieläkään ole tajunneet, että ne hävisivät Pultavan taistelun, eivätkä enää hallitse puolta Eurooppaa.
Kirjoittaja on lehdistöneuvos, joka viettää vapaa-aikaansa Porvoossa.
