PORVOO |
– Henrika Tandefelt on kirjoittanut historiaa, hehkutti Porvoon ruotsinkielisen kansalaisopiston kirjallisuuspiirin vetäjä Benita Ahlnäs tiistaina vuoden viimeisessä kirjaesittelyssä.
Vuorossa oli Porvoon valtiopäivien seremonioista ja juhlallisuuksista kertova teos, Borgå 1809 – ceremoni och fest, joka palkittiin äskettäin Tieto-Finlandialla.
Ahlnäsin innostus kumpusi paitsi porvoolaisille läheisestä aiheesta, myös siitä tunnustuksesta, joka ensimmäisen kerran tämän palkinnon myötä annettiin ruotsinkieliselle tietokirjalle. Helmikuussa julkaistu kirja on ilmestynyt samanaikaisesti myös Jussi T. Lappalaisen suomennoksena.
Kirjassaan Tandefelt vie lukijan kulissien taakse ja avaa arvokkaiden juhlamenojen merkityssisältöä osana laajempaa poliittista toimintaa.
– On ollut hienoa saada yhdistää kulttuurihistoria ja poliittinen historia siten, että syntyy jotain uutta. En itse ole seremoniallinen henkilö, mutta nyt on ollut hauska seurata myös nykyajan juhlallisuuksia. Niihin on saanut erilaisen aspektin, Tandefelt pohti.
Filosofian tohtori ja tutkija Tandefeltille aiheen lähestymistapa oli tuttu jo hänen väitöskirjastaan, joka käsitteli Kustaa III:n hallitsijan rooleja, retoriikkaa ja seremonioita.
Porvoon valtiopäivät ja autonomisen aseman saavuttaminen ovat yksi Suomen historian käänteentekevistä tapahtumista, josta yleisesti ajatellaan kansankunnan rakentumisen varsinaisesti alkaneen. Ruotsista saatiin kuitenkin lait ja perinteet, joiden varassa myös valtiopäivien seremoniat toteutuivat.
– Venäjällä ei ollut vastaavanlaista valtiopäiväjärjestystä, mutta keisari Aleksanteri I:lle sopi hyvin Ruotsin lakien monarkille antama vahva asema, Tandefelt eritteli.
Kirjan toteuttaminen edellytti tutkijalta laajaa perehtymistä aikalaislähteisiin. Näistä Tandefelt on punonut elävää historiaa. Kulkueet, puheet, Porvoon tuomiokirkossa tapahtuneet seremoniat, pukeutuminen, ruokailut, kaikki nivoutuvat kirjassa kiehtovaksi kokonaisuudeksi.
Yksi mielenkiintoinen aikalaislähde oli valtiopäivätanssiaisten jälkeen tehty pilkkalaulu, jossa ilkeydet kohdistettiin naisiin siten, että henkilöitäkin pystyi tunnistamaan.
– Herrat saivat olla julkiselta arvostelulta rauhassa, koska todennäköisesti ei voitu kirjoittaa negatiivisesti edustajista, jotka keisarin käskystä olivat Porvooseen kokoontuneet. Se olisi ollut keisarinkin pilkkaamista, Tandefelt esitti yhtenä tulkintana.
Kirjaesittelyn päätteeksi suoritettiin arvonta, jossa Ulrica Maimon voitti Tandefeltin kirjan. Arpaonni osui sopivasti viime kesänä Porvooseen perustetun Goda Inwånare -1800-luvun yhdistyksen aktiivijäsenelle.
– En ole vielä lukenut teosta, mutta siitä on minulle varmasti iloa. Saan kirjasta paljon uutta ja arvokasta tietoa myös yhdistyksemme hyödyksi, Maimon iloitsi.