Runeberg-esiraadin perustelut

PORVOO | Maarit Verronen nostaa novelleissaan jälleen taitavasti esille ihmisten hämmästyttävät tavat ja tottumukset. Moraalin rajat tuntuvat hämärtyvän nyky-yhteiskunnassa siinä määrin, että moraalittomuutta pidetään täysin normaalina. Verronen näyttää myös kuinka on ”normaalia” käyttää pelkästään hyväkseen toista ihmistä, oli tämä sitten elävä tai kuollut. Verrosen psykologinen silmä on tarkka, hän ei alleviivaa, ei opeta sormi pystyssä, hän vain kertoo asiat niin kuin ne ”ovat”. Kieli on armotonta, elävää ja terävää. Verronen kertoo muun muassa nykyaikana tutusta ihmistyypistä, jolla oli tapana muodostaa moniin asioihin kanta, ennen kuin hän tiesi mistä todella oli kysymys.