Tunteikasta tulkintaa Skidiskabassa

PORVOO | Skidiskaba-laulukilpailun semifinaali sunnuntaina Pääskytien auditoriossa 15 jännittynyttä alakoululaista istui eturivissä odottamassa omaa vuoroaan tarttua mikrofoniin. Kaikkiaan kilpailijoita oli kolmekymmentä  –  uudet kokelaat täyttivät eturivin väliajan jälkeen.

Olli Pitkänen juonsi kilpailun ja Kalle Katz säesti laulajia pianollaan. Kilpailijoita korvat höröllään kuuntelivat paitsi yleisö myös raati, johon kuuluivat Johanna Nurmimaa, Anne Talvitie, Hanna Kangas ja Patric Koskinen. Semifinaalista jatkoon valittiin kymmenen sopivinta.

Kuumimmat paikat oli ennen kilpailun alkua Anniina Ronkaisella, hän sai kunnian astua ensimmäisenä yleisön eteen. Kauniisti hän tulkitsi Jonna Tervomaan Rakkauden haudalla -kappaleen. ”Rakkaus on kuollut elämän virtaan, pelasta mut...” Kappaletta kuunnellessa kävi mielessä, että toivottavasti sentään nuorella naisenalulla ei olisi tulevaisuudessa yhtä haavoittunut kuva rakkaudesta.

Anniina ja sai kiitokseksi raikuvat aplodit. Hänen kasvoiltaan saattoi lukea onnellisuuden ja helpottuneisuuden hyvin sujuneesta esityksestä.

– Alkuun jännitti tosi paljon, mutta se meni ohi, kun aloin laulaa. Kappaleen valitsin siksi, että se on mielestäni kaunis. Rakastan laulamista ja olen pienestä pitäen laulanut paljon yksikseni. Tämä oli ensimmäinen kerta yleisön edessä. Hyvältä se tuntui ja tämä oli hyvä kokemus, Anniina Ronkainen kertoi.

Suosikkibändeikseen Anniina mainitsi muiden muassa yhdysvaltalaisen pop-punk -yhtye Paramonen sekä kotimaisen, samoilla vivahteilla musiikkiaan maustavan, Haloo Helsingin.

Ronja Ollikainen tempaisi reippaalla otteella kisan ainoan varsinaisen lastenlaulun. ”Mä olen pikku Tiku. Mä olen pikku Taku. On työnämme ja huvinamme terhojen vain haku. La-la-lallati-lallati-laa...”

– Musiikinopettaja valitsi kappaleen, koska se kuulemma sopii minulle. Se on hauska ja siinä on hyvä rytmi. Oli ihanaa, kun yleisö alkoi taputtaa mukana! Kisaan valmistauduin opettelemalla sanoja ja äiti testasi osaamistani. Kerran aikaisemmin olen laulanut koulun edessä. Koulussa kävi kirjailija ja lauloin saman kappaleen tilaisuuden lopuksi. Se oli vähän niin kuin kenraaliharjoitus, kertoili Ronja.

Haloo Helsinki kuuluu myös hänen bändisuosikkeihinsa, toinen mainitsemisen arvoinen kotimainen bändi on PMMP.

Joukkoon mahtui myös muutama poika. Jonathan Grönholm lauloi Full’s Gardenin vuonna 1996 listasijoilla roikkuneen Lemon Treen. Jonathanin onnistui tulkita kappale juuri niin kevyeen sävyyn kuin Peter Freudenthalerin alkuperäisversiossa.

Kappaleen loppupuolella yleisö lähti taputtamaan ja puuttui vain, että se olisi laulanut mukana. Jonathan sai tästä hurjasti lisävirtaa ja vei kappaleen tyylikkäästi loppuun.

– Englanniksi laulaminen oli helppoa. Tykkään biisistä ja lopussa tuli hieno fiilis, kun yleisö lähti mukaan. Viime vuonna pääsin semifinaaliin asti, tänä vuonna olen satsannut kisaan treenaamalla enemmän. Vanhemmat ja mummot olivat yleisössä kannustamassa, Jonathan kertoi.

Suosikkibändien listalta löytyvät Green Day ja AC/DC.