PORVOO | Ville Romunen on aika tavallinen poika, paitsi että nuoresta iästään huolimatta hän osaa jo valmistaa hernesoppaa ja makaronilaatikkoa. Näitä selviytymistaitoja tarvitaan, sillä Villen vanhemmilla ei ole aikaa eikä oikein kiinnostustakaan muuhun kuin romukauppansa hoitamiseen.
Romuset eivät koskaan myöskään matkusta mihinkään, mutta onneksi on salaperäinen mummo Mutikainen, jonka seurassa Ville pääsee vilahtamaan välillä uusiin maisemiin. Uusimmassa, kirjasarjassa kuudennessa seikkailussa, nämä porvoolaiskirjailija Maijaliisa Dieckmannin luomat hahmot lähtevät Suomenlahden toiselle puolen tutustumaan sukulaiskansaamme.
Useita ansiokkaita lasten ja nuortenkirjoja kirjoittanut Dieckmann on kuljettanut Villeä ja mummoa aiemmin muun muassa Ahvenanmaalla, Turussa ja Hämeenlinnassa.
Mikä sai kirjailijan tällä kertaa valitsemaan tapahtumapaikaksi Tallinnan?
– Olen aikamoinen Viro-fani. Mutta en siten, että kävisin sieltä tavaraa ostamassa, vaan minua kiinnostaa Viron kulttuuri. Sitten ärsyttää, kun monet suomalaislapset saavat yksipuolisen käsityksen, että Tallinnassa käydään vain hakemassa halpaa viinaa ja äiti saa edullisesti pedikyyrin, Dieckmann sanoo.
Ville Romunen ja mummo Tallinnassa sisältää paljon asiaa virolaisten viime vuosikymmenien kohtaloista, mutta ennen kaikkea se on alakouluikäisille suunnattu hauska seikkailukirja. Faktat tuodaan esiin matkalla tapahtuvien kommellusten ja jännittävien tapahtumien kautta.
– Oikeastaan kirja on kertomus siitä, kuinka Tallinnaan matkustetaan ja mitä siellä voi kokea ja havaita lapsen silmin, Dieckmann selventää.
Tapansa mukaan Dieckmann on käyttänyt paljon aikaa taustoja selvitellessään. Uutta ja yllättävää löytyy aina, kuten nyt esimerkiksi virolaisten kansallissankari Kaleviin liittyvät myyttiset tarinat. Kuinkahan moni Tallinnan Toompealle kipuava tietää, että mäki on Kalevin hautakumpu, jonka kasasi hänen sureva puolisonsa Linda?
– Kalev on vähän kuin meidän Väinämöisemme. En tiennyt hänen tarinoistaan paljonkaan ennen kuin ryhdyin tähän kirjoitustyöhön, Dieckmann paljastaa.
Välttyäkseen turhilta kömmähdyksiltä Dieckmann luetutti valmiin tekstin vielä tallinnalaisella kollegallaan Leelo Tungalilla.
Kaikkineen kirjan synnyttäminen alkuideasta julkaisupisteeseen vei vuoden. Sarjan edellinen, Porvooseen liittyvä kirja ilmestyi viime vuonna.
– Sille ei nyt vaan voi mitään, että minulta tulee kirjoja kovaa kyytiä. Kirjoittaminen on valtavan hauskaa, minulla on siihen vimma. Olen aivan sairas, jos en saa kirjoittaa, tuottelias kirjailija toteaa.
Sarja Ville Romusesta paikkaa nimenomaan pojille suunnatussa kirjallisuudessa olevaa aukkoa, aivan kuten Dieckmannin aiempikin sarja merirosvo Svarttiksesta. Tallinnan matkalla mukana on kuitenkin myös tyttö, Villen naapurissa asuva ystävä Lilli.
Porvoossa vuosia opettajana toiminut, nyt eläkkeellä oleva Dieckmann jaksaa taistella kirjan ja lapsuuden puolesta, vaikka se nykyaikana toivottomalta tuntuukin. Hän kannustaa vanhempia pitämään yllä tapaa saattaa lapsi illalla sänkyyn, sillä siitä syntyy tärkeä läheisyyden tunne.
Lisäksi hän toivoo, että vanhemmat lukisivat mahdollisimman pitkään kirjoja ääneen vielä senkin jälkeen, kun lapsi on oppinut itse lukemaan.
