Lavallinen raavaita miehiä tangon lumoissa

Komea joukko. Porvoon Mieslaulajat, Korson Mieslaulajat, Mäntsälän Mieskuoro sekä Tikkurilan Mieskuoro yhdistivät voimansa peräti 120-päiseksi sakiksi.

Sari Orkomies

Tangon lumoissa. Mieskuorojen yhteiskonsertti huokui nostalgiaa.

Sari Orkomies

PORVOO | Kevään saapumisen huomaa lintujen laulun lisäksi myös muunlaisen laulun lisääntymisestä. Viikonloppuna Porvoossa oli tarjolla monenlaista musisointia, joista varmaankin sekä esiintyjien että yleisön määrällä mitattuna pisimmän korren veti neljän mieskuoron yhteiskonsertti Miehet Tangon lumoissa. Porvoon Mieslaulajat, Korson Mieslaulajat, Mäntsälän Mieskuoro ja Tikkurilan Mieskuoro olivat liikkeellä nostalgisella ohjelmistolla, kun perjantai-iltana 120 körilästä lavalla ja liki 600 kuulijaa Linnankosken lukion salissa viihtyivät vanhojen tangojen parissa.

Edellisellä viikolla Mäntsälässä ja Korsossa ja menneenä viikonloppuna Porvoossa ja Tikkurilassa kiertäneillä kuoroilla on yksi yhteinen nimittäjä; niitä kaikkia johtaa Pekka Itkonen. Idea mieskuorojen yhteisestä kiertueesta oli mainio, siitä saatiin irti monenlaista myönteistä synergiaa. Ensinnä, on paljon hauskempaa harrastaa, kun mielessä väikkyy tuleva konserttikiertue. Toiseksi, jos yhdelle kuorolle koko illan tango-ohjelman harjoitteleminen tuntuisikin vähän haasteelliselta, niin laulut voi jakaa usealle kuorolle ja konsertista tulee silti täysimittainen. Sitä paitsi välillä on komeata laulaa myös 120 äijän porukassa, kun on tottunut siihen omaan 30 kaverin seuraan.

Myös yleisölle monen kuoron yhteisesitys tarjoaa kohtalaisen äänenpaineen lisäksi muutenkin muhkeaa soundia.

Konsertti alkoi ja päättyi Suomen kansallistangoksikin mainittuun Unto Monosen Satumaahan, joka esitettiin isolla joukolla. Yhdessä ja erikseen laulettiin mm. sellaisia ikivihreitä kuin Liljankukka, Täysikuu, Sinitaivas, Siks’ oon mä suruinen, Erottamattomat, Punatukkaiselle tytölleni, Tulisuudelma, Nuoruustango, Hernandon salaisuus, Mustasukkaisuutta ja Hurmio. Nostalgiaa siis riitti.

Kuorot olivat yllättävänkin samankaltaisia; kaikissa oli kolmisenkymmentä laulajaa, ja jos näin ensi kuuntelulla olisi koettanut vaikkapa sokkotestinä erottaa kuorot toisistaan, niin tuskinpa olisi onnistunut. Tämä oli sikäli hyvä asia, että jokainen kuoro lauloi oikein hyvin. Erityispapukaijamerkki pitää antaa ainakin selkeästä artikuloinnista ja täsmällisestä rytmien käsittelystä: sanoista sai helposti selvää eikä tempoissa horjuttu.

Johtamisensa lomassa tenori Pekka Itkonen lauloi itsekin kaksi tangoa, Evert Tauben Rakkaani ja Unto Monosen Erottamattomat. Hauska idea oli laittaa tanssijat tanssimaan samaan aikaan lavalle. Vaikutuksen tekivät tanssiurheiluseura Telluksen nuoret Henna Meriläinen ja Emil Lehtinen, joiden napakkaa, argentiinalaisen kulmikasta esitystä seurasi mielellään.

Linnankosken lukion salin paras ja huonoin ominaisuus on sen suuri koko. Kun kuulijan ja esiintyjien välimatka on useita kymmeniä metrejä eikä salissa ole sen kummempaa äänentoistoa, on varsinkin perimmäisillä tuoleilla istuvien taidekokemus hiukan latteampi kuin eturiviin päässeiden. Toisaalta, tämänlaiset suurkonsertit eivät oikein mahdu muuallekaan. Esimerkiksi Big Band on ratkaissut pulman pitämällä usein kaksi konserttia perättäisinä päivinä. Myös taiten suunnitellusta äänentoistosta olisi voinut olla apua.

Kuoroja säestämässä olivat harmonikansoittajat Seppo Lankinen ja Marko Räsänen. Lankinen soitti muutamaakin erilaista soitinta, joista yksi oli aito, oikea bandoneon, harmonikan argentiinalainen versio, joka sopii tangojen tulkiksi paremmin kuin mikään. Molemmilla soittajilla oli käytössään myös sähköharmonikat, joiden sointi ja herkkyys eivät valitettavasti kilpaile akustisten soitinten kanssa vielä pitkään aikaan, mutta ovat varsin näppäriä mm. soundivalikoimiensa suhteen.

Niinpä esim. konsertissa kuultu basisti ei ollut piiloutunut verhon taakse, sen sijaan harmonikasta oli vähän ruuvattu bassosoundia. Poikien soolonumerot Ilta Välimerellä ja Guapita sujuivat mallikkaasti – mitenkäs muutenkaan, kun molemmat ovat koulunsa käyneitä ammatti-ihmisiä.

Laulannan välissä juontajat Timo Käyhkö ja Tapio Toivonen juttelivat mukavia sekä tangon että kuorojen historiasta. Toivonen kertoi jo ensimmäisen Porvoon mieslaulajien konsertin vuonna 1947 olleen kohtalainen menestys: lehdessä olleessa mainoksessa oli pakko mainita että tilaisuus oli loppuunmyyty.

Ari Suomela

Written by:

Ota yhteyttä