Peittää vai paljastaa?

Kolumnit
Kommentoi

Pariisissa on nostettu ensimmäiset syytteet huivinkäyttökieltoa rikkovia naisia vastaan. Ympäri maailman järjestetään lutkamarsseja, tarkoituksena vahvistaa naisen oikeutta pukeutua juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu ja liikkua rauhassa maailmassa mihin vuorokaudenaikaan tahansa, missä tahansa seurassa.

Pellon yläasteella muistan yhden tytön saaneen jälki-istuntoa, kun hän tuli keväällä kouluun bikineissä. Se oli ääritapaus, eikä kukaan yrittänyt tekoa jäljitellä. Yhtä kummallisena pidin myöhemmin muslimiksi kääntynyttä suomalaisnaista, joka kertoi hyväksyvänsä uimatottumustensa muuttumisen. Yleisille rannoille ei ollut asiaa ja mökilläkin piti järveen pulahtaa hunnutettuna ja pitkässä kaavussa.

Nuorena naisena kuljin Kairossa minihameessa ja Valamon luostarissa talkootyöläisenä kieltäydyin käyttämästä luostarin sääntöjen määräämää huivia.

Nelikymppisenä olisin valmis säästämään munkit hulvattomien hiusteni näkemiseltä. Enää en myöskään asettaisi itseäni hengenvaaraan maassa, jossa liian laajan ihoalueen paljastamista pidetään räikeänä provokaationa.

Äiti puhui usein siitä, kuinka körttiläisukki paheksui punaisten vaatteiden pitämistä. Jotakin sain minäkin kantaakseni äitiin istutetusta syyllisyydentunteesta. Tunnen helposti itseni moraalisesti kelvottomaksi nähdessäni liikaa vaivaa ulkonäön eteen eli jos vietän peilin edessä enemmän kuin viisi minuuttia.

Jos olisin osallistunut lutkamarssille, olisin laittanut päälle tavalliset vaatteet. Olen marssijoiden kanssa yhtä mieltä naisten ehdottomasta oikeudesta saada itse valita vaatteensa ja seuransa. Paheksun heidän kanssaan marssille sysäyksen antanutta poliisipäällikköä, joka möläytti, ettei naisten pitäisi pukeutua kuin lutkat.

Ei niin pidä sanoa. Raiskauksille ja lievemmälle häirinnälle ei ole mitään verukkeita. Pidän säälittävinä ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei kuka tahansa saisi missä tahansa tilanteessa kieltäytyä seksistä. Antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa. Kuinkahan monta kertaa olen kuullut tuota typerää lausetta hoettavan.

Kuitenkin minua hirvittää naisten sinisilmäisyys. On hulluutta lähteä tuntemattoman ihmisen luokse yöksi. Intuitio on toki hyvä mittari, mutta ei se humalassa taida toimia. Ja vaikka oma oikeudentunto olisi kuinka vahva, se ei suojaa syrjäisellä öisellä kadulla tai miesvaltaisessa kulttuurissa yhtä hyvin kuin peittävä vaate.

Burkha on minulle alistamisen symboli, jollekin se saattaa kuitenkin merkitä yksityisyyttä ja turvaa. Miltä mahtaa tuntua huivitta olemiseen pakottaminen, tuntuuko se samalta kuin jos suomalaiselta riisuttaisiin julkisesti housut?

Kirjoittaja on porvoolainen kirjailija.

Käyttäjän Maria Peura kuva
Maria Peura

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
  • Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
  • Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
  • Älä levitä huhuja tai valheita.
  • Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
  • Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
  • Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
  • Älä mainosta.
  • Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.