Rokkilegenda Remu pitää kiinni tädilleen antamasta lupauksesta

Remu tuntee olonsa kotoisaksi historiallisten aarteidensa keskellä; seinällä näkyy myös osa hänelle niin rakasta kilpikonnaa, jonka hän sai syntymäpäivälahjaksi pojaltaan.

Lotta Åberg

Hänen vuoteensa yläpuolella on lukuisia ikoneja ja pyhimysten kuvia.

Lotta Åberg

Remu Aaltonen juhlii 40-vuotista uraansa tänä vuonna. Se huipentuu juhlakonserttiin Tavastialla joulukuussa.

Lotta Åberg

PORVOO | Rokkilegenda Remu ”Henry” Aaltosen olohuoneen seinällä on hänelle tärkeä esine; noin metrin pituinen kilpikonna, jonka hänen poikansa on tuonut hänelle Koreasta syntymäpäivälahjaksi.

– Turtles, papa, isälle syntymäpäivälahja, oli Saska Aaltonen kuiskinut tullimiehille ja saanut jättikonnan kuljetettua jopa sisälle lentokoneeseen.

Hänen isänsä pitää kilpikonnista, ne ovat ikivanhoja ja viisaita; niillä on myös kivenkova kuori, jonka sisään ei helpolla pääse.

Viisautta hän on itsekin värikkään elämänsä aikana oppinut.

– Sen mitä taakseen jättää sen edestään löytää, tai mieti ensin ja sano sitten, Remu filosofoi.

Molemmat hänen mummovainaansa olivat ennustajia, ja hän itsekin aistii herkästi ihmisten säteilyä ja paikkojen energiaa.

Tummasävyisesti sisustetussa huoneistossaan Remulla on ihan ikioma kotikummituskin, jonka hän on ristinyt Aleksiksi.

– Aleksi on kiva kundi, kun se nukkuu, hän huomauttaa.

Myös lupaukset ovat hänelle arvokkaita, niitä ei anneta turhaan, sillä jos niitä ei pidä, voi tapahtua jotain vähemmän hyvää. Erityisesti yhden lupauksen hän on yrittänyt pitää.

– Tätini soitti minulle päivä ennen kuolemaansa, pyysi sairaalaan luokseen ja sanoi: lupaa, että olet kiltisti.

– Olen ollut kiltisti, hän vinkkaa silmää ilkikurisesti.

– Olin umpitollo lapsena, mutta menin sentään kouluun joka päivä.

Hän on elänyt värikkäästi julkisuudessa jo 40 vuotta.

– En oikein tajuu julkisuutta, elän vain koko ajan normaalia elämää, hän kertoo.

Remu Aaltonen teki esisopimuksen Jokikatu 12: n yläkerran ostosta vuonna 1996 haluten parantaa elämäntapojaan poikansa vuoksi. Hän muistaa hetken kun käveli historialliseen kotiinsa ja huokaisi:

– Olen tullut himaan.

Idylliä ei kuitenkaan kestänyt kauaa, vaan tie muuttui varsin kiviseksi.

– Yritin tehdä elämän parannusta ja kaikki meni päin v:tä, hän kertoo.

– Ihan kuin joku olisi sanonut, että et tee niin kuin itse haluat.

Saman vuoden maaliskuussa 1996 Kittilässä tapahtunut vakava loukkaantuminen koiravaljakko-onnettomuudessa aiheutti vakavan halvaantumisen. Onnettomuus ja historiallisen talon remontin viivästyminen hidastutti hänen muuttoaan.

Ne olivat vaikeita aikoja kovalle menijälle; vauhti loppui äkkipysähdykseen, mutta näin jälkikäteen hän näkee siinä suurempaa merkitystä.

– Sillä oli määrätty tarkoitus. Ihmeiden aika ei ole ohi. Joku oli mun kanssa samaa mieltä – ei sitä tarvitse nimetä, hän katsoo merkitsevästi ylöspäin.

– Lääkärit sanoivat, että en parannu. Se on kuitenkin ylempien voimien käsissä. Jos 1+1 tuloksena on 3, niin joku on minun kanssani sama mieltä, hän pohdiskelee.

- Joku oli mun kanssa samaa mieltä siitä, että en ollut tehnyt niin paljon pahaa.

Rokkilegenda selvisi kuin ihmeen kautta, mutta ikävien tapahtumien ketju jatkui, kun hänen arvokas asuintalonsa, kivitalo Linna irtaimistoineen paloi vuonna 2004. Poliisi tutki palon syttymissyytä, mutta ei löytänyt mitään rikokseen viittaavaa.

Remun historiallisen vuoteen ympärillä on kymmenittäin ikoneita ja muita pyhimyksen kuvia.

- Täällä on monta eri alttaria, eri uskontoja edustavia, hän kertoo.

Mihin hän sitten itse uskoo?

– Uskon ikuisuuteen. Ihmisen elämä on ikuinen.

Hän ympäröi itsensä historiallisilla esineillä; kodin tunnelma on kuin toiselta vuosisadalta. Hänellä on myös useita kitaroita, hopeaesineitä ja kymmeniä taskukelloja, jotka ovat pysähtyneinä.

– Sukuni on juutalaista aatelissukua, ehkä siksi pidän näistä esineistä, hän pohtii.

– Olen ollut edellisessä elämässäni Italian Vatikaanissa. Nyt edelliset elämät tulee tänne mun maailmaan.

Joskus hän ihmettelee nykymaailman menoa, eikä oikein tunne kuuluvansa tähän aikakauteen.

– Olen kuin humanoidi väärässä maassa, hän naurahtaa.

Remu ei kuitenkaan huolehdi tulevasta; hän on innostunut jokaisesta uudesta sivusta elämänsä kirjassaan.

– Tämä hetki tässä ja nyt on todellisuutta, kaikki muu on harhaa. Kaikki kortit pitää katsoa: paras hetkeni on vielä edessäpäin.

Written by:

Eija Quinlan

Ota yhteyttä

Kommentit

Osallistu keskusteluun