Kirjava joukko jahtaa Runeberg-palkintoa

Ralf Andtbacka

Ulla-Maija Holmfors-Andtbacka

Joni Pyysalo

Sirpa Särkijärvi

Katja Kettu

Pentti Nisonen

Kurt Högnäs

Sture Rissanen

Pauliina Haasjoki

-

Essi Tammimaa

Satu Manninen

Birgitta Boucht

Charlotta Boucht

Siiri Enoranta

Pekka Rajala

PORVOO | Runeberg-kirjallisuupalkintoa tavoittelevat Ralf Andtbackan essee/runo-kokoelma Magnetmemoarerna (Ellips), Birgitta Bouchtin romaani Tusenblad, en kvinna som snubblar (Schildts), Siiri Enorannan romaani Gisellen kuolema (Robustos), Pauliina Haasjoen runokokoelma Aallonmurtaja (Otava), Kurt Högnäsin runokokoelma De bronsblå solarna (Söderströms), Katja Ketun romaani Kätilö (WSOY), Joni Pyysalon novellikokoelma Ja muita novelleja (WSOY) ja Essi Tammimaan romaani Paljain käsin (Gummerus).

Ehdokkaat valitsi esiraati, johon kuuluu kirjailija Hannu Niklander, tutkija ja kriitikko Siru Kainulainen ja kriitikko Ann-Christine Snickars.

– Meillä raadissa työskennelleillä on ollut mahdollisuus saada tuntuma maamme käytännöllisesti katsoen vuoden koko kaunokirjalliseen antiin. Toisiaan ympäröivät kirjavuodet eivät ehkä sittenkään ole keskenään niin kovin erilaisia kuin tietysti olisi hauska ajatella. Niinpä olemme tulleet samalla tehneiksi aika edustavan tapaustutkimuksen kotimaisesta proosasta ja lyriikasta suomeksi sekä ruotsiksi, esiraadin puheenjohtaja Hannu Niklander toteaa.

Runeberg-palkinto on Suomen Lehtiyhtymään kuuluvan sanomalehti Uusimaan, Porvoon kaupungin, Suomen Kirjailijaliiton, Suomen arvostelijain liiton ja Finlands Svenska Författareföreningin kirjallisuuspalkinto. Palkinto on perustettu vuonna 1986.

Palkinto jaetaan vuosittain Porvoossa kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin päivänä 5. helmikuuta. Palkinto on luotu tukemaan laatukirjallisuutta, mutta myös antamaan uusia aineksia kirjalliseen keskusteluun ja virkistämään Runebergin päivän viettoa.

Runeberg-palkinnon maksavat yhdessä sanomalehti Uusimaa ja Porvoon kaupunki. Palkintosumma on 10 000 euroa.

Voittajan valitsee palkintoraati, johon kuuluvat kriitikko ja KirjaIN-lehden päätoimittaja Ville Hänninen, kirjailija Mikaela Strömberg ja kirjailija, käsikirjoittaja ja opettaja Vuokko Tolonen.

Viime vuonna Runeberg-palkinnon voitti Tiina Raevaaran novellikokoelma En tunne sinua vierelläni.

Esiraadin perustelut

Andtbacka, Ralf: Magnetmemoarerna

Ralf Andtbackas Magnetmemoarerna är ett försök att integrera allt i en text, ett försök att redigera själen. Det kan lyckas om man är hängiven, besatt. Det kan fungera om man har modet att misslyckas. Texten har ett havererat diktprojekt som motor, men på handlingsplanet beskriver boken en kakelugnsrenovering, ett krävande arbete med många kinkiga moment. Den gestaltar hur vardag och fantasi hela tiden korsar varandra, hur verkligheten och det skrivna konkurrerar, byter plats, går upp i rök. Magnetmemoarerna är också ett verk där skvattgalna excesser i formalia till slut ingår förbund med en överseende humor.

Boucht, Birgitta: Tusenblad, en kvinna som snubblar

Birgitta Bouchts roman Tusenblad, en kvinna som snubblar börjar med ett olycksfall. En gammal kvinna ramlar omkull, skadar sig fatalt och ligger hjälplös i sitt badkar i väntan på att hemvården ska anlända. Belägenheten sätter igång en minnesprocess som växlar mellan nyktert analytiska och hallucinatoriska nivåer. Språket är förföriskt enkelt och elegant, till sin förvåning finner sig läsaren plötsligt ute på djupa vatten. Där blir förutfattade meningar om livet och litteraturen utmanade på allvar, där är balansgången mellan livsmod och misströstan reell och avgörande, där inser man att fiktionen också kan vara ett sätt att överleva.

Enoranta, Siiri:  Gisellen kuolema

Siiri Enorannan pienoisromaani Gisellen kuolema on pieni, mutta painava teos. Sen siroon olemukseen mahtuu syviä kysymyksiä, joista vähäisin ei ole toteutumaton haave ja se, kuinka sitten kumminkin selviydytään, elämää on unelmien ulkopuolellakin. Ja entä ystävyys, rakkaus, sukulaisuus, missä menevät niiden väliset rajat, ja tarvitseeko näitä rajoja ollakaan? Tärkeitä kysymyksiä ei aina tarvitse mahduttaa tiiliskiveen, jos korurasiakin riittää.

Haasjoki, Pauliina: Aallonmurtaja

Pauliina Haasjoen runoteos Aallonmurtaja  hämmentää hallitusti. Proosarunoa ja säemuotoa käyttelevä teos tematisoi kysymystä, mitä tapahtuu todella ja miten sitä voisi ilmaista. Runojen minä tuntee, kokee ja havaitsee olevansa osa kaikkeutta, yhä laajenevien kehien  osa, toisinaan keskus, toisinaan jossakin muualla. Runo on selvästi liikkeessä, värisevässä etsinnän tilassa. Haasjoen rytmiikan taju on hieno, ja runojen mukana oppii havainnoimaan ilmaisun liikettä. Kyse on jostakin, joka ei ole vielä aivan tiedossa, vaikkakin tapahtuu juuri nyt, parhaillaan. Asioita käsitellään kohtisuoraan, siis vilpittömän monimutkaisina: yksinkertaisimpiakin asioita on toisinaan  mahdoton ymmärtää. Sen vastapainona Haasjoen kieli on konkreettista ja havainnollista.

Högnäs, Kurt: De bronsblå solarna

Kurt Högnäs prosadikter De bronsblå solarna är en samling finstilta och kraftfulla prosalyriska texter, som ofta utgår från naturen eller topografin. De innehåller alltid en rörelse, ett relaterande, de är dikter som bärs av många verb. Ofta finns ett jag, ibland skymtar ett vi, någon gång utvecklas en liten berättelse. Till sitt språkliga uttryck är de utsökta, varje ord är prövat och placerat lika avvägt som när den erfarne vandraren packar sin ryggsäck. Dikterna är klara, upplysande, och som all viktig dikt fäster de oss bättre vid livet. De öppnar sinnena mot ögonblicket och röjer en liten plats i tiden för sin läsare.

Kettu, Katja: Kätilö

Katja Ketun romaani Kätilö esittelee kaksi vähällä huomiolle jäänyttä seikkaa. Tämä otteeltaan hyvin maantieteellinen teos johdattelee lukijan Suomen syrjäisimpiin kolkkiin ja hiukan rajojen ylitsekin. Samalla se tuo esiin sodistamme vaietuimmain, Lapin sodan. Ennen kuin niin pitkälle on päästy, kuvataan saksalaisten joukkojen oleskelua Pohjois-Suomessa, eräänlaista myöhemmän eurohuuman etiäistä. Romaanin vahvat henkilöhahmot saavat tapahtumat tuntumaan luontevilta, ja sujuva kieli vetää mukaan historiaan, joka ei sittenkään ole tavattoman kaukana.

Pyysalo, Joni: Ja muita novelleja

Joni Pyysalon kokoelma Ja muita novelleja ilahduttaa nuorekkaalla, hauskasti näsäviisaallakin tuoreudellaan. Hän osoittaa, että myös jotkin nykykirjallisuuteen kuulumattomat, jopa vanhanaikaiset keinot voivat säästäen käytettyinä maustaa kerrontaa, joka kuvastaa lämpimiä, kipeitä ja silti rohkaisevia tuntoja. Pyysalolla on kyky ottaa lukijansa ja nyt esikoisnovelleissaan tarjota proosaa, jonka tarkan nauttivuuden on kypsyttänyt usean kirjan mittainen tausta runoilijana.

Tammimaa, Essi: Paljain käsin

Essi Tammimaan Paljain käsin osoittaa, ettei romaanitaiteessa ole kyse pelkästään tarinoiden kertomisesta ja teemojen kehittelystä, vaan myös siitä, miten kieltä käytetään ja kerrontaa rakennetaan. Uudissanojen rehevyys yhdistyy rakenteen kerroksellisuuteen ja laaja-alaiseen tematiikkaan, ja nautittavassa ja yllätyksellisessä lukemisen maailmassa ollaankin kirjan alusta loppuun asti. Paljain käsin luo uutta kieltä, ja teoksen henkilöhahmot nähdään vahvasti ruumiillisina, mikä ilmenee erityisesti kielenkäytön tavassa. Romaani on hyvä osoitus proosassa kehkeytyvässä ilmaisun merkityksen noususta. Se on tervetullutta, runoudessahan on kuhissut jo pidempään.

Esiraadin puhe

Arvoisat läsnäolijat, Ärade åhörare

Runeberg-palkinnon esiraadilla on ollut kiintoisa joskin työntäyteinen tehtävä paneutua Suomen kirjalliseen vuodentuloon. Erityisen miellyttävää palkinnossa on, että se kattaa monia kirjallisuudenlajeja ja perustuu kumpaisessakin vaiheessaan ammatilliseen vertaisarvioon.

Hyvin mukavaa on myös, että nimeämisistä ja valinnasta tiedotetaan täällä Porvoossa, Uudenmaan vanhimmassa kaupungissa, joka samalla on koko Suomen valtiollinen syntysija. Tärkeää on sekin, että ehdokkaiden esillepano julkistetaan kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin kodissa. Arvokkaampaa ja luontevampaa paikkaa tähän tarkoitukseen tuskin voi maastamme löytää.

Nyt alkaa jännitys, jota kestää helmikuun viidenteen päivään asti. Tuolloin tiedämme kolme tällä hetkellä epäselvää asiaa: Kuka sijoittuu mitenkin tasavallan presidentin vaalissa. Ja kenelle kahdeksasta ehdokkaasta Runeberg-palkinto myönnetään. Ehkä tiedämme jo senkin, minkä nimisellä rahayksiköllä palkinto hänelle maksetaan.

Meillä raadissa työskennelleillä on ollut mahdollisuus saada tuntuma maamme käytännöllisesti katsoen vuoden koko kaunokirjalliseen antiin. Toisiaan ympäröivät kirjavuodet eivät ehkä sittenkään ole keskenään niin kovin erilaisia kuin tietysti olisi hauska ajatella. Niinpä olemme tulleet samalla tehneiksi aika edustavan tapaustutkimuksen kotimaisesta proosasta ja lyriikasta suomeksi sekä ruotsiksi. Luonteva reaktio luku-urakan päälle on ainakin joksikin aikaa hakeutua klassikkojen pariin, etsiä luettavakseen kaikkea mahdollisimman epäajankohtaista.

Olemme lukeneet yli kaksisataa teosta. Näin suuri määrä herättää ristiriitaisia ajatuksia. Yhtäältä on mainiota, että yhä useampi  kirjailija saa äänensä kuuluviin, kaikkia tarvitaan, emme löytäneet  läpi käymästämme aineistosta turhia kirjoja. Toisaalta tämä nimikkeiden lisääntyminen saattaa olla laiha lohtu aikana, jolloin kirjan elinikä yhä lyhenee.

Kirjojen saatavuus on vaikeutunut sitä mukaa, kun kirjakauppa-ala keskittyy. Toki asiansa tietävä ostaja voi nykyäänkin hakeutua entistä laajemman kirjatarjonnan äärelle, mutta tavallinen arki on suuressa osassa Suomea sittenkin erilaista, köyhempää. Kaupan näytekappalevalikoima saattaa yksipuolistua, entistä harvemmin tarjoutuu mahdollisuuksia spontaanisti löytää kirjoja, joiden olemassaolosta asiakas ei vielä kauppaliikkeeseen astuessaan tiennyt. Tosiasiassa myynti- ja ostoskäyttäytyminen ja kirjavalinta on yhä säädellympää ja kauko-ohjatumpaa. Tämä mainosvalta ja markkinasensuuri ei ole vain kulttuuritarjonnan yksipuolistumisongelma, se rupeaa pian olemaan myös sananvapauskysymys. Asiaa ei mitenkään helpota se, että joitain poikkeuksia lukuunottamatta niin lehtien kulttuuritoimitukset kuin myös kirjastolaitos ovat lähteneet myötäilemään esittelyissään ja hankinnoissaan kustannuspopulistisia ratkaisuja.

Mutta, tänään ainakin kahdeksalla kirjailijalla on aihetta tuntea mielihyvää. Iloitkaamme heidän kanssaan ja toivokaamme, että heidän uudet teoksensa monipuolistavat suomalaista kokemusmaailmaa ja kirjallisuuselämää.

Runebergsprisets kandidatjury har haft det intressanta och arbetsdryga uppdraget att sätta sig in i årets litterära skörd. En av finesserna  med priset är att det att det inkluderar flera olika litterära genrer  och att valet av kandidater och den slutgiltiga pristagaren görs av professionella utövare på litteraturens område.

Det är också fint att kandidaterna och pristagaren offentliggörs just  här i Borgå, som är Nylands äldsta stad, och därtill det finländska statsskickets födelseort. Det är också viktigt att priskandidaterna  presenteras i nationalskalden Johan Ludvig Runebergs hem. En värdigare  eller mer naturlig plats kan man knappast tänka sig.

Nu börjar spänningen som räcker ända fram till den femte februari. Då  får vi klarhet i tre frågor som just nu står utan svar. Vi får veta  hur det har gått för dem som aspirerar på posten som republikens  president, och vi får veta vem av de åtta kandidaterna som har fått  Runebergspriset. Och kanske vet vi också i vilken valuta prissumman kommer att utbetalas.

Vi i kandidatjuryn har kunnat bekanta oss med praktiskt taget hela  årets skönlitterära utbud. Men de litterära årsringarna kanske inte  skiljer sig så mycket från varandra som man gärna ville tro. Så vi har  samtidigt fått ett ganska representativt tvärsnitt av utbudet av prosa och lyrik på finska och svenska. En naturlig reaktion efter ett läsbeting av den här storleksordningen är att åtminstone för en tid söka sig till klassikerna, eller till litteratur som är så lite aktuell som möjligt.

Vi har läst mer än tvåhundra böcker. En så stor mängd väcker motstridiga tankar. Å ena sidan är det utmärkt att allt fler författare kan komma till tals, alla röster behövs, i det läsestoff vi tagit oss igenom har vi inte hittat några onödiga böcker. Å andra sidan är ökningen av antalet titlar en ganska klen tröst i en tid när bokens livstid blir allt kortare.

Böckernas tillgänglighet har också försämrats i takt med större koncentrationer inom bokhandelsbranschen. Den som förstår sig på kan visserligen söka sig till ett växande litterärt utbud, men i en stor del av Finland är vardagen ändå annorlunda, torftigare. Bokhandelns utbud av provexemplar riskerar att bli ensidigt, och allt mer sällan har man chansen att göra spontana fynd, hitta sådant man inte hade en aning om när man steg in i affären. I själva verket har bokurvalet och köp- och säljbeteendet blivit allt mer reglerat och fjärrstyrt. Reklamens makt och marknadskrafternas censur är inte bara ett problem för kulturutbudet som hotas av tilltagande ensidighet, det kommer snart att bli en yttrandefrihetsfråga. Saken blir inte bättre av att tidningarnas kulturredaktioner och biblioteken, på några undantag när, i sina urval och anskaffningar har börjat harmoniera med den populistiska förläggarpolitiken.

Men i dag har i alla fall åtta författare skäl att glädja sig. Låt oss därför glädja oss med dem och hoppas att deras verk kommer att berika finländarna med nya litterära upplevelser.

Written by:

Sari Orkomies

Ota yhteyttä