Joulumuistoja

Vuonna 1929 syntynyt äitini muisteli lapsuutensa jouluja Lapissa. Itse tehdyt lahjat, vaikkapa uudet villasukat sekä appelsiini olivat olleet mieluisia joululahjoja. Siihen aikaan ei ollut tavarataloja ja tavaranpaljoutta, ei televisiota.

Mitähän meidän lapsemme sanoisivat, jos saisivat joulupaperiin käärityn appelsiinin joululahjaksi? Taitaisi siinä naama venähtää hämmästyksestä.

Nykyään monien lasten toivomuslistat joululahjoista ovat sellaisia, että hinnaksi saattaa kertyä nelinumeroinen summa euroja: uusi pleikkari, wii tai x-boksi uusien pelien (60–70 euroa/kpl) kera, kiitos, oma läppäri tai tablettitietokone olis kiva ja digikamera, niin ja kosketusnäyttöinen uusi kännykkä, entinen on jo vuoden vanha...

***

Kuusikymppisen isosiskoni mieleen on jäänyt aattoilta 50–60-lukujen taitteesta. Lammassaaren perhe matkasi tähtikirkkaana iltana hevospelillä joulunviettoon sukulaisten luo muutaman kilometrin päähän. Lapset ja äiti olivat reessä vällyjen alla, ladosta otettujen pehmeiden heinien päällä, isä ohjasti kuun valossa laulaen lempikappalettaan Juokse sinä humma.

Tätä kuutamoajelua siskoni on muistellut monet kerrat joulun tienoilla ja joka kerta minua harmittaa, että en ollut silloin vielä syntynyt. Ei autokyydissä saa samanlaista joulumatkatunnelmaa, vaikka ajaisi avoautolla ilman valoja kuutamolla.

***

Kun minä olin vielä joulupukkiuskovainen eli alle kouluikäinen, jännitin pukin tuloa heti aamuvarhaisesta alkaen. Heräsin aina aikaisin – koska äiti ja isosiskot aloittivat raivohullun joulusiivouksen aattoaamuna joskus aamuseitsemän jälkeen. Opin inhoamaan imurin ääntä.

Isä ja äiti tekivät aattoiltana lehmien ruokinnan ja lypsyn sekä muut navettahommat aikaisemmin, jotta ehtivät joulusaunaan ja aterialle hyvissä ajoin.

Muistan, että pelkäsin joulupukkia kun se pyysi syliinsä istumaan. Sitä minä vain harmittelin, että isä oli aina ”käväisemässä naapurissa” juuri silloin, kun pukki kävi jakamassa lahjat.

Ajalta ennen kouluikää muistan joululahjoista parhaiten ison peltisen amerikanraudan, Ramblerin, jossa oli myös asuntovaunu perässä. Ehkä tämä lahja on jäänyt mieleen siksikin, että seuraavana kesänä heinätöihin kiiruhtava isäni ajoi sen traktorilla littanaksi kotipihalla.

***

On aika mukavaa tulla sellaiseen ikään, että ei odota lahjoja, vaan niiden antamista. Lahjoista suurin on tietysti omat lapset.

Myös muiden lapsia voi ilahduttaa ja auttaa jouluna, kotimaassa vaikkapa Hyvä joulumieli -keräyksen kautta ja kehitysmaiden lapsia voi auttaa monien hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta. Sinä voit helposti lahjoittaa netin kautta vaikkapa huopia, lääkkeitä, koulupuvun, kuokan ja siemeniä – tai vaikkapa kaivon.

Muista tämä viimeistään ensi jouluna, jos et nyt ehdi.

***

Kullakin meistä on omat joulumuistomme ja joulutraditiomme. Yhdellä se on joulusauna vihdan kera, toisella joulupuuro, kolmannella joulukirkko. Tärkeintä on yhdessäolo rakkaitten ja läheisten kanssa, rauhoittuminen. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

Oikein hyvää joulua kaikille.

Kirjoittaja on Uusimaan päätoimittaja.