Joni Pyysalo käsittelee vakavia aiheita niin, että lukijaa hymyilyttää

TURKU | Kerrostaloasunnon eteinen tulvii hehkuvaa oranssia. Räiskyvänvärisellä seinällä on esillä tärkeitä asioita. Valokuvamuistoja, kaupan pakkauksen kehystämä tutti, koristeelliseksi veistetty norsun syöksyhammas ja Saksan armeijan leimalla varustettu käyttämätön tykin hylsy vuodelta 1939.

Olohuoneen puolella ei ole yhtään tylsempää. Koristeelliset tuolit nojaavat vaaleanpunaiseen seinään, jolle on kehystetty pariisilaiselta antiikkikirpputorilta löydetty saksalaisen käsikranaatin kopio. Koukeroisessa kattokruunussa on joulupalloja, jotka on soinnutettu yhteen ympäröivän värimaailman kanssa.

Keittiö on pitkulainen ja tehokas. Kaikkea tuntuu löytyvän. Jakauksensa voi tarkistaa kultareunuksisesta isosta peilistä.

Värien ja runsauden keskellä asuu kirjailija, lyyrikko ja kriitikko Joni Pyysalo. Täällä on syntynyt teos Ja muita novelleja, joka on yksi kahdeksasta Runeberg-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaasta.

Novellien aiheet eivät ole kovin hilpeitä. Pyysalo kirjoittaa muun muassa masennuksesta, peliriippuvuudesta, ekokatastrofista ja kuolemasta. Kokemukset ovat omia ja lainattuja.

– Minulla on ollut tarve käsitellä näitä asioita, hän määrittelee.

Kaikki novelleissa esiintyvät henkilöt sekoavat, enemmän tai vähemmän. Mutta teema ei ole tietoisesti haettu. Ehkä kyse on enemmänkin sen pohtimisesta, miten ajatteleva ihminen voi tässä maailmassa ylipäätään säilyä järjissään.

– Se on ihmisen tietoisuuden yksi ongelma. Nykyään pitää sulkea silmänsä niin monelta, jotta pystyisi olemaan onnellinen tai vähintäänkin jaksaisi elää. Tässä mielessä maailma on muuttunut. Tietoa on niin paljon, että kaikkea ei voi millään sulkea pois.

Lue lisää perjantain Uusimaasta.