Järjen valo voittoon

Tuntuu ettei nykyään voi muusta puhuakaan kuin valosta. Ainakin valo on mainittava jossain vaiheessa jokaista vähintään kahta repliikkiä pitempää keskustelua. Muuten tuntuu että valehtelee, kun jättää niin ison, kaikkeen vaikuttavan seikan mainitsematta.

Merkillistä sinänsä, koska kaikkihan tämän saman, onneksi jo väistyvän kaamoksen sisällä asuvat. Luulisi, ettei sitä tarvitse erikseen mainita. Niin kuin että jos ollaan uimassa, niin kovin moni tulee tuskin maininneeksi, että huh, miten märkää tämä vesi on, tässähän kastuu ihan kokonaan. Ei, uimarannalla ollaan ihan pokkana tukka märkänä ja jutellaan jostain ihan muusta. Muistaakseni. Saatan kyllä hyvinkin muistaa väärin, sillä tämänkertainen kaamos on pudottanut päälleni melko paksun huovan, jonka laskoksista ei kovin pitkälle näe. Järkeni kyllä sanoo, että huopaa voi tuuppia poiskin, mutta jokaisena hetkenä ei järjen valo ole vahvimmillaan. Valosta joka tapauksessa on ainakin minun pakko puhua, sillä sen puute tai pilkahdus sävyttää näinä kuukausina kaikkea mitä teen tai ajattelen.

Ihmeellistä sinänsä se, että tuntee valehtelevansa, jos jättää tällaisen tärkeän taustatiedon sanomatta. Mitenhän poliitikot tai bisnesneuvottelijat kestävät sen? Tai monet muut, jotka osaavat ikään kuin virkansa puolesta venkoilla vastauksensa asian vierestä, tai jotka eivät kerro jotain, jos sitä ei keksitä erikseen ja nimenomaisesti kysyä. Jotka vääristelevät tai kaunistelevat totuutta ja ovat tyytyväisiä itseensä kun ovat päässeet livahtamaan jostain rakosesta ja onnistuneet antamaan kysyjää miellyttävän ympäripyöreän tai järkyttävän kapean vastauksen ja voittaneet näin kysyjän puolelleen.

Onkohan heillä illalla, kun pimeää on kestänyt jo tuntikausia ja nukkumaanmenoon on vielä aikaa, edelleen tyytyväinen olo? Vai panevatko he tulen takkaan, huokaisevat syvään, käpertyvät sohvalle ja miettivät, että loppuisi nyt pian tämäkin kampanja ja tulisi kesä ja valo niin että kaikki näkisivät omin silmin, miten asiat ovat, ja itse saisi täräyttää mielipiteensä niin kuin ovat eikä tarvitsisi asetella jokaista tavua huolellisesti tarpeen mukaan joko kohdalleen tai vinoon?

Olisi kiinnostavaa myös tietää, että pohditaanko jossain, että aloitetaanpa nämä neuvottelut sitten kesällä, kun ihmisillä on hyvä, rento ja taipuisa mieli. Tai vaihtoehtoisesti: tämä juttu kannattaa puskea läpi talven pimeinä kuukausina, kun moni ei jaksa paljon eväänsä heilauttaa.

Oli miten oli, sydämeni syvyyksistä toivon, että mahdollisimman moni jaksaa vaalipäivinä raottaa huopaansa ja tarpoa tai reippailla äänestämään. Kesällä voi nimittäin harmittaa, jos huomaa ettei järjen valo voittanutkaan, eikä itse edes yrittänyt omalta osaltaan vaikuttaa siihen.

Kirjoittaja on loviisalainen kirjailija ja suomentaja.