Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen ...

Siihen aikaan kun minä olin pojankoltiainen oli presidenttinä aina Kekkonen. Urkki pussaili teeveessä poskille Neuvostoliiton johtajia, mikä oli pienen pojan mielestä todella kummallista. Ei tainnut Kekkonenkaan kauheasti tykätä touhusta, mutta pakko oli.

Urkki oli kova urheilumies, jonka sankarillisia laturetkiä nähtiin televisiossa ja lehdissä. UKK oli myös julkisesti innokas kalastaja ja metsästäjä. Hänen tiedettiin ampuvan villisikoja paremmin ja enemmän kuin Neuvostoliiton herrat. Kansan suussa kulkivat monet legendat siitä, kuinka Urkki saunoi ja ryyppäsi votkalla pöydän alle itänaapurin nokkamiehet.

Radiossa rokkiorkesteri lauloi, että ”kuinka käy Kekkoselta rock´n´roll”.

Urkki osasi olla kansanmies. Hän oli myös tiukka valtiomies, joka osasi veljeillä venäläisten kanssa ja käytti näitä suhteita valtansa pönkittämiseen. Hän oli yksinvaltias, jota pelättiin.

Ai niin, nuoremmille polville tiedoksi, että ylläoleva otsikko viittaa aikaan, jolloin kansan valitsemat valitsijamiehet valitsivat presidentin. Äänet luettiin sitten eduskunnassa ääneen ja se oli yhtä mielenkiintoista kuunneltavaa kuin Ylen radiokanavilta kerran viikossa kuulunut mittaustaukoääni.

Itä-Uudeltamaaltakin on ollut kaksi valitsijamiestä, maakuntaneuvos Kimmo Kajaste ja kaupunkineuvos P-H Nyman.

Kun Urkki joutui luopumaan vallasta sairauden ja vanhuuden vuoksi, tuli monille outo olo. Mitähän tästä nyt tulee? Kuinka Mauno Koivisto pärjää?

Koivisto oli varsin säästeliäs presidentin vallan käyttäjä, ainakin Kekkoseen verrattuna. Hänen kaudellaan alkoi presidentin valtaoikeuksien karsiminen, joka on jatkunut näihin päiviin saakka, samoin lähihistorian ja suomettumisen ajan jälkipuinti.

Uusi presidentti aloittaa virassaan 1. maaliskuuta, jolloin astuu myös voimaan uusi perustuslaki, joka vähentää presidentin muodollista valtaa. Enää ei presidentti esimerkiksi hajota eduskuntaa ja valitse hallituksen jäseniä, eikä päätä sisäpolitiikasta. EU-asiat ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkakin hoituvat hallituksen johdolla.

Presidentin valtaa on kavennettu niin paljon, että presidentti Koivistokin jo ilmaisi asiasta huolensa ja sanoi omatuntonsa kolkuttavan.

Uuden perustuslain mukaan presidentin tehtävänä on johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Jos pressan ja hallituksen sukset ja näkemykset menevät ristiin, linjaukset päättää eduskunta.

Mielestäni hyvä näin. Suomi on kulkenut pitkän polun kohti aitoa parlamentarismia, eikä paluuta kekkosmaisten yksinvaltiaiden aikaan ole, vaikka osa kansasta kaipaakin vahvaa presidenttiä.

Ei presidentti kuitenkaan mikään vallaton arvojohtaja ja seremoniamestari välttämättä ole. Vahva ja viisas presidentti voi sanomisillaan nostaa esille tärkeitä kotimaan asioita, arkisiakin, ja vaikuttaa välillisesti niihin.

Kirjoittaja on Uusimaan päätoimittaja