Porvoon Weikkojen Mika Vuorelle Painiliiton kultainen ansiomerkki

PORVOO | Porvoon Weikkojen Mika Vuori sai lauantaina Suomen Painiliiton kultaisen ansiomerkin numero 106. Painiliitto on jakanut kyseisiä kultamerkkejä vuodesta 1934 lähtien. Vuori on ensimmäinen porvoolainen ansiomerkin saaja.

Vuori sai perjantaina myös TUL:n kultaisen ansiomerkin.

– Paini on minulla niin verissä, että se tulee olemaan mukanani aina jossakin muodossa. Tämä on minulle elämäntapa. Olen varsin nuori ansiomerkin saaja. Kilometrejä on kuitenkin takana tosi paljon, Vuori hymyilee.

Uudestakaupungista pikkupoikana Porvooseen muuttanut Vuori aloitti painin Weikoissa jo 1970-luvulla.

– Oli oikeastaan sattumaa, että päädyin painin pariin. Äitini sanoi, että minun pitää alkaa harrastaa jotakin. Kun olin 10-vuotias, niin äiti näki lehdessä ilmoituksen painitreeneistä. Äitini vei minut Jorma Mällisen treeneihin ja sille tielle jäin, Vuori kertaa.

– Martti Aho valmensi minua pitkään, mutta kun hän lähti töiden perässä Venäjälle, niin ryhdyin itse valmentajakseni. Painiurani kesti 25 vuotta. Lopetin 35-vuotiaana, mutta en minä salilta pois jäänyt.

Vuori voitti painiurallaan muun muassa kymmenen SM-mitalia, sekä 29 TUL:n mitalia. Nelossijoja Vuorella on myös pitkä rivi. Vuoren palkintokaapin arvoa nostaa se, että hänen aktiivivuosinaan paini oli Suomessa vahvassa asemassa. Suomi sai tuolloin olympiakisoista ja muista arvokisoista lähes joka kerta mitaleja.

– Pertti Ukkola oli olympiakullallaan, MM-kullallaan ja EM-kullallaan yksi buumin herättäjä, Vuori toteaa.

Painimisen lisäksi Vuori on tehnyt painin parissa töitä kaikilla muillakin sektoreilla. Valmennustyöt hän lopetti aikoinaan, kun lähti mukaan politiikkaan.

– Vedin neljä tuntia päivässä painitreenejä, joten eihän sellaiseen ollut aikaa, kun lähti politiikkaan. Olen kuitenkin koko ajan ollut jossakin muodossa taustalla. Weikkojen johtokuntaan lähdin jo varsin nuorena. Olen aina edustanut Weikkoja, vaikka olen välillä asunut toisella paikkakunnallakin.