Epäsosiaalinen media

Vaalikampanjoiden aikana kohkattiin sosiaalisesta mediasta, jonka piti ratkaista vaalit. Itse tyydyn tähän epäsosiaaliseen mediaan, jonkalainen teillä on nyt käsissänne.

Sosiaalinen media tarkoittaa erilaisia nettikeskustelusivustoja. Epäsosiaalisesta mediasta olen lukenut, että presidentinvaalien toisen kierroksen aikana nettikeskustelun ylilyönnit ovat jo saavuttaneet typeryyden ja tietämättömyyden lakipisteen. Toivottavasti. Sosiaalisen median ”keskustelun” typeryys voi tietysti vielä tämänkin lakipisteen ylittää, tuskin kuitenkaan vielä kuntavaaleissa.

***

Erityisesti demarijohtoa ja ay-liikettä arvosteltiin siitä, että se jätti ehdokkaansa Paavo Lipposen yksin vaalikampanjassaan. Siltä se näytti minunkin silmiini.

Mutta mitä tekivät muut puolueet? Jyrki Kataisen, Jan Vapaavuoren, Henna Virkkusen, Jyri Häkämiehen jne. en havainnut kovinkaan ahkerasti kampanjoineen Niinistön puolesta. Taru Tujunen johti kampanjaa operatiivisesti, liekö se puoluejohdon panostus kokoomuksen presidenttiin? Ben Zyskowicz tietysti näkyy aina joka paikassa.

Entä vihreät? Puoluejohto oli tarkkaan häivytetty kampanjasta. Tilalle oli haalittu sankka joukko kulttuuri-, yliopisto- ja mediaväkeä. Vanhoja stalinisteja ja heidän jälkeläisiään oli silmiin pistävän paljon esillä ja hoilaamassa jäähallissa. Se oli taktiikkaa.

Paavo Väyrysen kampanjaan raahautui puoluejohto vastahakoisesti, vaikka lopputulos hilasi puolueen kannatusta vahvasti ylös. Ei sitä saanut aikaan kepun puoluejohto, vaan sinnikäs Paavo Väyrynen.

Timo Soini liudentui omasta kampanjastaan. Ainoa, joka havaittiin aina mukana, oli tämä porvoolainen mainosmies, joka oli liimattu  Soiniin kuin näkymättömällä teipillä.

Tästä voinee tehdä sen johtopäätöksen, että kokoomuksen johto on edelleen kiusaantunut Niinistön menestyksestä viimeisten 15 vuoden aikana.

Ei ollut  Lipponenkaan ihailtu ehdokas demareissa saati ay-liikkeessä.

***

Mitäpä näistä vaaleista enempää. Niitä kommentoivat tietävämmät liikaakin. Nyt koittaa arki.

Jos sopii arvata, vajaassa vuodessa, pahimmassa tapauksessa ennen kesää pääministeri ja uusi presidentti ajautuvat törmäyskurssille. Niinistö ja moni muu katsoo, että presidentti on saanut kansalta supermandaatin murskavaalien jälkeen.

Arvelen Niinistön joutuvan tekemään enemmän tai vähemmän  näyttävän pesäeron pian jättämäänsä puolueeseen. Pojanmurha lienee lähinnä oikea ilmaisu.

Nyt koittaa arki. Taloutta on alettava panna kuntoon tällaisella sateenkaarihallituksella. On puhuttu vakavalla naamalla, että ei tässä muu auta kuin antaa inflaation hoitaa tämäkin kriisi.

Se tarkoittaa, että lähivuosina velkaa ottaneet hyötyvät ja menojaan pihdanneet säästeliäät kärsivät. Se on väärin, kuin viinalla krapulan parantamista. Näin siinä kuitenkin käy.

LAURI HELVE

Kirjoittaja on lehdistöneuvos, eläkkeellä paristakin päätoimittajan tehtävästä. Asunut enimmäkseen Porvoossa vuodesta 1994.