Isä on löytynyt

On varmasti monta syytä, miksi jonkun perheen isä voi olla hukassa, joko vain arjessa tai ihan konkreettisestikin.

Meidän perheessä lapsen biologinen isä on ollut lähes poissa kuvioista jo 18 vuotta. Yksi suurimmista syistä ollut se, että hän sattuu asumaan maapallon toisella puolella.

Nyt kuitenkin ”daddy” on onnellisesti löytynyt ja on tärkeä osa aikuistuvan lapseni elämää, ja sitä kautta myös minun elämääni.

Tuntuu hyvältä, kun tytär saa peilata omaa minuuttaan kommunikoidessaan isänsä kanssa. Tuntuu myös hyvältä nähdä, kuinka innoissaan tuore isä on tyttärestään ja löytämästään isyydestä ja hän näkee vaivaa osoittaakseen kiintymystään.

Yksinhuoltajaäideille ja -isille pitäisi antaa kultainen mitali siitä, kun he yksin kantavat vastuuta kahden ihmisen aikaansaannoksesta. Se ei ole helppoa eikä kevyttä, vaikka toki onkin äärettömän antoisaa kasvattaa omia lapsia. Heistä saa paljon elämäniloa, joka auttaa jaksamaan vaikeinakin hetkinä.

Tunnen paljon perheitä, joissa yh-äiti tai isä on todella esimerkillinen vanhempi: hän tekee kaikkensa antaakseen lapsilleen kaiken sen, mitä he tarvitsevat saadakseen hyvän alun elämälleen.

Yh-isät ovat mielestäni aivan yhtä hyviä vanhempia lapsilleen kuin äiditkin silloin kun he omistautuvat vanhemmuudelle. Perusedellytys on nimenomaan omistautuminen ja sitoutuminen. Se, että todella haluaa olla hyvä vanhempi ja haluaa antaa lapsilleen hyvän elämän.

Muistan hetkiä, kun tyttäreni oli pieni, ja lastentarhassa tai koulussa piti tehdä isänpäiväkortti tai muutoin muistaa isää. Ne hetket olivat surullisia, koska isää ei ollut elämässä mukana.

On hyvä, että nykyaikana ei kouluissa enää pidetä itsestään selvänä perinteistä perhekäsitystä. Nykyperheessä voi olla vaikkapa kaksi isää, kaksi äitiä tai vain yksi vanhempi, eikä se ole sen huonompi kuin perinteinenkään.

On myös hyvä, että puhutaan erilaisista perhemalleista. Ei pienen lapsen tarvitse tuntea pettymystä siitä, kun ei ole isää, jolle antaa koulussa rakkaudella askarreltu kortti tai lahja.

Ei myöskään tarvitse tuntea pettymystä, jos ei ole äitiä.

Kaikkein tärkeintä on, että on ihminen, tai ihmisiä, jotka todella rakastavat lasta. Heidän sukupuolensa on loppupeleissä toisarvoinen asia.

Myöskään toisen – vaikka poissa olevan vanhemman mustamaalaaminen ei lapsen kannalta ole viisasta, vaikkei toinen osapuoli olisikaan A1-luokkaa.

Jokainen meistä antaa isyyteen tai äitiyteen vain sen verran, mitä meillä on annettavaa.

Kateissa olevaan isyyteen tai äitiyteen olisi hyvä jo heti varhaisessa vaiheessa hakea apua esimerkiksi perheneuvoloista, joissa on tarjolla pyyteetöntä asiantuntemusta, koska menetetty vanhemmuus on korvaamattoman suuri menetys sekä lapselle että vanhemmalle itselleen.