Ulkomaalin hilse ja laikut

”Voiko talon ulkomaali hilseillä ja irrota levyinä, koska tuuletusrimat puuttuvat? Talo on 1950-luvun rakennuksia ja maalattu useaan kertaan. Onkohan muuta tehtävissä kuin vuorauksen uusiminen?” kysyy Veikko T.

Väärä maalilaatu on syyllinen, ei rintamamiestaloissa yleinen tiivis vuoraus. Jos vuorauksen taustaa tuulettaa, rakenteen lämpimyys kärsii. Tätä tietysti pyrittiin ennen kaikin keinoin välttämään.

Jo 1700-luvulla arvorakennusten sileäksi veistetty hirsipinta peitettiin tuohikerroksella tai huopamaisella paperilla ennen tiivistä laudoitusta. Seuraavan vuosisadan lopulla yleisimpänä ulkopinnan tiivistäjänä käytettiin tervapaperia.

Vasta, kun alkydiöljymaali ja hengittämättömän lateksimaali tulivat markkinoille 1960-luvulla, alettiin vaatia vuorauksen tuulettamista. Sisältä ulos liikkuva kosteus kun repi liian tiiviin maalin irti.

Siis poistakaa nykyinen maali raappaamalla ja vaihtakaa maalilaatu hengittävään, muovittomaan maaliin.

Ehdottomasti hengittäviä ovat keittomaali ja maitomaali sekä rappauspinnoilla kalkkimaali. Myös perinteinen öljymaali vanhenee hengittäväksi, mutta siihen menee sen verran aikaa että maalattavan puun täytyy olla kunnolla kuivaa.

Ennen olikin tapana maalata vasta vuoden vanhentunut laudoitus. Siinä ajassa myös pahin pihkaisuus on ehtinyt haihtua.

Perinteisessä öljymaalissa ei saa olla mitään alkydivahvisteita tai muita muoveja. Yleensä siinä ei ole myöskään mitään liuotinta, sillä maali kovettuu ottamalla ilmasta happea, eikä liuottimia tarvita.

Öljymaalin paras ohenne on sama öljy, siis maaliöljy eli vernissa.

”Asensin ulko-oveen uudet paneelit suoraan rautakaupasta. Höylättyä pintaa ei ole aikaisemmin käsitelty. Vedin päälle ilman pohjustusta 2 kertaa Tikkurilan Vinhaa.

”Lopputulos oli ensin hyvä, mutta pian ilmestyi vaaleita alueita maalin pintaan, selkeitä sävyeroja. Märällä rätillä ne lähtevät tilapäisesti.

”Odotanko, että sävyerot tasoittuvat vai maalaanko vielä yhden kerroksen?” tiedustelee Staffan Storfors.

Kun kuultokäsittely yleistyi 1960-luvulla, jouduttiin usein ihmettelemään läiskälliseksi kuivuvaa pintaa. Selitykseksi osoittautui paneeli, ei sively.

Jos puuta on kuljetettu uittamalla tai halkeilun välttämiseksi säilytetty sahalla kasteltuna, siinä käynnistyy bakteeritoiminta. Valmiissa paneelissa ei näy mitään, mutta imevyys on muuttunut ja se tulee esille kuultavissa käsittelyissä.

Suositus olikin, että kuultokäsittelyn yhteydessä ei hyväksytä uitettua puuta. Valitettavasti vain myyjä tietää, jos tietää, puunsa historian.

Yllä oleva on yksi mahdollinen selitys ilmiöön. Kolmas käsittely tietysti parantaisi maalin peittävyyttä, ellei sitten siirrytä varsinaiseen peittävään käsittelyyn, kuten öljymaaliin.

Talotohtori Panu Kaila

Talotohtori-palstaa kirjoittava Panu Kaila on suomalainen arkkitehti ja Oulun yliopiston arkkitehtuurin emeritus professori.
Kaila tunnetaan erityisesti perinteisen rakentamisen ja työmenetelmien puolestapuhujana.