Mistä näitä kiitoksia sataa?

Suomi on saanut tunnustuksia maailman parhaana jos jonkinlaisilla perusteilla. Tuorein tunnustus koski tasa-arvoa, jossa omaksi riemuksemme ohitimme paremmuudessa Ruotsinkin. Mutta voi, kaikki on väärin mitattu.

Meillä on moneen kertaan mainostettu maailman paras peruskoulu, jos mitataan lukemista, kirjoittamista ja ynnälaskua.

Väärin mitattu. Me olemme aika hännillä, kun mitataan koululaisten lahjakkuutta ja osaamista vaikkapa matematiikassa tai luonnontieteissä.

Eikä sitä tarvitse edes hämmästellä: ostin torilta perunoita ja porkkanoita ja teini-ikäinen nuori tyttö yritti laskea ostosten hintaa yhteen. Kun kerroin mihin omassa päässälaskussani olin päätynyt, hän kertoi ylpeänä osaavansa kyllä antaa rahasta oikein takaisin, mutta yhteen- ja vähennyslasku vaatii koneen.

Erään lehden mittauksen mukaan Suomi on maailman paras yhteiskunta.

Väärin mitattu, toimittajat löysivät tuloksesta pilkkuvirheen. Eihän se tietenkään sovi, että me asuisimme ja eläisimme niin hyvässä maassa.

Kilpailukykymittauksissakin olemme menestyneet, vaikka kärkisijat ovatkin viime vuosina jääneet saavuttamatta.

Väärin mitattu. Ainakin yritysjohtajien mielestä tulokset antavat Suomen kilpailukyvystä väärän kuvan, johon poliitikot vielä uskovat. Tulosten arvellaan sisältävän isänmaallisuuden vääristymää.

Lehdistö on lähes riemuissaan viime aikoina julistanut, että asemamme maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukossa on kaikkien vaalirahasotkujen ja Patrian panssariajoneuvokauppojen jälkeen romahtanut.

Väärin mietitty. En osaa pitää vaalirahasotkuja merkkinä korruptoitumisesta sen enempää kuin entisen pääministeri Matti Vanhasen mahdollista jääviysrikostakaan merkkinä korruption lisääntymisestä.

Tätä menoa valtioneuvoston jäsenet eivät voi osallistua mihinkään muodolliseen päätöksentekoon, tai sitten he eivät saa olla mukana missään muussa aktiviteetissa, jota esimerkiksi Raha-automaattiyhdistys tai valtiovalta rahoittaa: ei yhteiskunnallisessa hyväntekeväisyydessä, ei urheiluseuroissa, ei kulttuuriyhdistyksissä eikä kunnallisissa luottamustoimissa. Muistaakseni valtioneuvosto vahvistaa taloudellisesti ahdingossa oleville kunnille myönnettävä vuotuiset avustukset, ja siinähän jääviydet ovat kovalla koetuksella.

Kaikkien näiden tunnustusten mukaisessa maassa asuvien ja elävien suomalaisten pitäisi olla maailman onnellisin kansa. Mielipidemittausten mukaan niin onkin: on lottovoitto syntyä Suomeen.

Väärin mitattu. Lukekaa yleisönosastoja, nettipalstoja tai kuunnelkaa poliitikkojen vaalipuheita. Niin huonosti eivät asiat voi olla maailman parhaassa maassa.

Johannes Koroma

johannes.koroma@welho.com

Kirjoittaja on työtä tekevä eläkeläinen.