Keitä nyt pitäisi uskoa?

Pankinjohtajat rauhoittelivat sanomalehdessä talouden kriisiuhkaa. Olemme täällä suojassa eikä kansalaisia saa pelotella. Samana päivänä pankin sijoitusneuvoja kirjoitti, että taantuma on tilastointia vaille valmis ja talouskasvu hyytyy.

Kun talouden ukkospilvet vyöryvät taivaanrantaan, viralliset ennustajat yrittävät ylläpitää kansalaisten toiveikkuutta viimeiseen saakka. Se on ymmärrettävää, sillä kuluttajien pelästyminen johtaisi säästämiseen ja kulutuksen pysähtymiseen. Se jyrkentää talouden syöksykierrettä.

Samasta syystä valtiovarainministeri Jutta Urpilainen puhuu mieluummin näkyvyyttä haittaavasta sumusta kuin synkkenevistä näkemyksistä.

Mutta onko oikein pimittää kansalaisilta heikkenevä tulevaisuus ja ylläpitää perusteetonta toiveikkuutta silloin, kun enemmistö asiantuntijoista jo arvioi talouden kasvun pysähtyvän.

Sen vuoksi valtiotkin ovat jo päättäneet leikata menojaan, korottaa veroja ja säästää. Ja yrityksetkin lykkäävät investointeja ja vahvistavat rahoitustaan.

Pitäisikö siis kansalaisten tästä mitään tietämättä jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtumassa, kuluttaa ja velkaantua?

Eikö heille saisi kertoa, että talouden vaikeuksien seurauksena yritysten kannattavuus heikkenee, ne joutuvat vähentämään väkeä ja työttömyys lisääntyy. Yritysten huonot tulokset ja kasvava työttömyys pienentää valtion verotuloja ja kasvattaa menoja.

Syyttämättä ketään erikseen, voin vain muistuttaa, että 1990-luvun lamassa pimitettiin Suomen talouden vaikeudet, eikä kukaan varoittanut valuuttalainojen ottamisesta aikana, jolloin devalvaatioista oli jo keskusteltu kuukausien ajan.

Kun devalvaatiot sitten pakon edessä tulivat, velka nousi tähtitieteelliseksi, yritykset kaatuivat, kymmenet tuhannet suomalaiset menettivät omaisuutensa ja lukemattomat palkansaajat joutuivat turvautumaan velkasovitteluun.

Vielä alkukesästä asiantuntijat ennustivat Suomellekin hyvää talouskasvua ja yrityksille tulosten kohentumista. Viimeistään elokuun alussa puheet ovat muuttuneet. Nyt pelätään taantumaa, joka saattaa olla jo alkanut. Tilastoissahan se näkyy vasta joulukuussa.

Jos nyt yksikin suuri pankki Euroopassa kaatuu, ketjureaktio on yhtä paha kuin vuonna 2008. Kasvuarvioita korjataan vikkelästi ja osinkoennusteita leikataan jo kaikkialla teollisuusmaissa.

Ekonomistit ovat 30 vuotta julistaneet, ettei velkaantuminen ole pahasta ja talouskasvu hoitaa velan. Ja poliitikot ovat sen mielihyvin uskoneet. Nyt uskallan arvioida, ettei talouskasvu hoida näitä velkoja, mutta inflaatio kyllä tulee ne hoitamaan.

Velkojen lyhentäminen kestää kauan ja siksi meillä kaikilla on edessä kurja sopeutumisen vuosikymmen. Talouskasvu hidastuu alle keskiarvoon, velat vähenevät hitaasti ja monia hyvinvointipalveluita joudutaan leikkaamaan.

Euroopan keskuspankki on jo luopunut rahan vakauden tavoitteesta ja hyväksyy 4 prosenttia hipovan inflaation, koska se syö hiljalleen velan pois. Se heikentää kuluttajien ostovoimaa ja ohjaa säästämään. Palkankorotuksista tingitään ja elämä on niukempaa.

Eikö sitä saisi kertoa tavallisille suomalaisille palkansaajille ja yrittäjille?