Lahjooko eläkeyhtiö asiakkaitaan?

Ei ne mihinkään eroa eikä niitä eroteta. Hautalahan antoi siunauksensa puuhalle. Moraalikato alkaa olla "kermaporukalla" täydellistä.

Jospa kyseessä on vahvempi sitouttaminen? Sitouttamisella tarkoitan sitä, että palkatun henkilön on otettava vastaan "virka-asunto". Jos kaikki ei mene työnantajan tahdon mukaan, niin edessä on lopputili ja sen lisäksi lähtö asunnosta. Johtajisto ei kuulu työsopimuslain suojan piiriin. Lähtö voi olla edessä muutaman tunnin sisällä. Irtisanomisajan palkkan pituus riippuu työsopimuksen " kultaisenkädenpuristuksen" sisällöstä.

Onhan se jo nykyään mahdollista, että eläkeläinen myy asuntonsa rahoituslaitokselle, joka maksaa hänelle lisäeläkettä ja antaa eläkeläisen asua asunnossa elämänsä loppuun asti. Tässä on Markollekin mahdollisuus.

Kyllähän nämä jostajatkin tekevät tuottavaa työtä. Kysymys on enemmänkin siitä, ovatko heidän työstään saamat korvaukset enää kohtuuden rajoissa ja suhteessa heidän työpanokseensa.

Suomi on jenkkiläistynyt tässäkin suhteessa. Ahneus on nostettu hyveeksi ja kohtuuttoimia pallioita ja palkitsemisohjelmia perustellaan sillä, että muuten ei muka saataisia päteviä henkilöitä. Osin palkitsemisohjelmia perusellaan myös maan tavalla, joka onkin oiukeampi selitys. Kun esim. finanssimaailmassa on totuttauduttu siihen, että pankkiireille ja meklareille leivotaa automaattisesti tuottavat palkkio-ohjelmat, niin ... Optio-ja palkkio-ohjelmien laadintaan erikoistuneen konsulttiyhtiön toimitusjohta perusteli palkkioita sillä, että pitäähän johtajilla olla jokin porkkana houkuttelemaan toimimaan tehokkaasti. Jo itsessään suuret johtotason peruspalkat maksetaan tämä ajatuksen mukaan siis pelkästään siitä, että pomot saapuvat työpaikalle?

Systeemi on päässyt mädäntymään. Käytännössä kasvottoman pääoman edustajat jakavat toinen toisilleen etuisuuksia suurten yhtiöiden hallituksissa hyvin ontuvin perusteluin. Useimmat palkkio-ohjelmat ovat sitäpaitsi osoittautuneet toimintaa vinouttaviksi. Ohjelmien piirissä olevien toiminta on keskittynyt palkkioiden maksimoimiseen, ei yhtiön parhaaksi toimimiseen.

Ja viimein kystymykseen työeläkeyhtiöiden toiminnasta. Alaa tuntevat tietävät, että yhtiöt kilpailevat markkinaosuuksista epäterveesti mm. hinnoittelemalla kiinteistökauppojaan asiakkaidensa kanssa sanoisiko asiakasystävällisesti. Vakuutusvalvontavirasto tutki joku vuosi sitten asiaa ja totesi, ettei yli-/alihinnoittelusta ollut todisteita. Ei tietenkään, koska kiinteistökohteet ovat yksilöllisiä ja niiden tarkan hinnan todistaminen on mahdotonta. Ottaessaan muun kannan olisi viranomainen joutunut todistamaan kantansa ja se olisi voinut olla vaikeaa, jollei mahdotonta.

Toinen tapa hankkia asiakkaita on tarjota näille ylimääräisiä työkykytoimintaan kohdistuvia määrärahoja. Nämäkin kaikki pois eläkevaroista.

Työeläkemaksujen palautusosuudet ovat perinteinen kilpailukeino alalla. Mitä enemmän yhtiö palauttaa maksajille, sitä tehokkaammin sen katsotaan toimineen. Kuten stm:n entinen osastopäällikkö totesikin, maksoivat yhtiöt näitä palautuksia ministeriön kannan vastaisesti silloinkin, kun tel-yhtiöiden vakavaraisuutta parannettiin poikkeuslainsäädännöllä, jotta ne eivät olisi joutuneet sijoitusomaisuuden pakkomyyntiin.

Minusta moitittavin ilmiö työeläkeyhtiöiden sisällä on niiden palkkio-ohjelmat, joiden perusteella yhtiöiden johto ja meklarit ulosmittaavat ansiottomia palkkioita suoraan eläkevaroistamme. Kun EU:n kautta tulivat voimaan uudet palkitsemista koskevat säännöt, keksivät nämä eläkeyhtiöiden omanvoitonpyytäjät, että vanhaa sääntöjen vastaista palkkio-ohjelmaa ei lakkautetakaan, vaan sen LISÄKSI laaditaan uusi, säännöt täyttävä ohjelma.

Eläkeyhtiöiden välisen kilpailun piti muka tuoda tehokkuutta toimintaan, mutta se toikin lisää tuhlailua isännättömän eläkerahan hallinnoinnissa. Kaikki työeläkevarallisuus tulisi koota yhteen matalaorganisaatioiseen rahastoon, jonka sijoitusstrategia olisi tiukasti säänneltyä hieman indeksirahastojen tapaan. Kun rahastoja ei tarvitse erikseen "hoitaa" putoaisivat viimeisetkin tekosyyt ulosmitata yhteisiä eläkevarojamme johdon anteliaisiin palkkioihin pois.

Eläke-Kansan tilanne oli seurausta nimenomaan Kansa-yhtiöiden (nykyisin kielletystä) yhteiskassajärjestelmästä, jossa varoja oli lainattu konsernin heikommille yksiköille.

Jos eläkevarojen sijoittamista säädellään kaavamaisesti, se nimenomaan vähentää riskinottoa. Kun tähän vielä lisättäisiin eläkeyhtiöiden tulospalkkiokielto, vähenisi riskinottointo siltäkin osin. Valitettavasti sosiaali- ja terveysministeriö on tapansa mukaan kuunnellut työeläkeyhtiöiden lobbareita herkällä korvalla ja onkin ajamassa uudistussa, jossa eläkeyhtiöt saisivat lisätä sijoitustoimintansa riskipitoisuutta entisestään. Jos minä olisin työeläkeyhtiöiden tulospalkkio-ohjelmien piirissä, hakisin toki sijoituksille maksimiriskiä. Riskinoton onnistuessa omakin tilipussi paksuuntuisi mukavasti. Jos taas riski realisoituisi, maksaisi järjestelmä ja yhteiskunta viulut. Kuten maailmanlaajuinen finanssikriisikin osoitti, lisäävät tulospalkkiot päättäjien riskinottohalua merkittävästi ja erilaisille riskirakennelmille on vain mielikuvitus rajana silloin kun onnistuessa hyöty tulee itselle, mutta epäonnistuessa viulut maksavat jotkut muut.

Jos eläkevarat olisi jätetty hajauttamatta eläkeyhtiöihin, ei Eläke-Kansan tilannetta olisi edes päässyt syntymään. Hajautus tehtiin ja sitä perusteltiin kilpailun tuomalla tehokkuudella. Jokainen voi itse pohtia minkälaista tehokkuutta tämän eläkevarojen hallinnoinnin yksityistäminen on tuonut mukanaan:) Sulle, mulle, sulle, mulle...

Kukapa sitä tietää millaisen keskustelun hautala on käynyt kyseisten herrojen kanssa.. kysyikö moraalin perään va irupattelivatko vaan mukavia konjakkilasin ääressä.. saattoipa moraalin kysyjä lähteä keskustelusta myös muhkean setelinipun kanssa kertomaan että kaikki ok ja asia loppuun käsitelty.

Päivän Uusimaan pääkirjoituksen luettuani tuli minulle epämääräinen tunne siitä, että olenko tietämättäni lehden päätoimittaja?:) No joka tapauksessa jaamme hänen kanssaan kyllä yhteisen mielipiteen asiasta.