Imagon kohotusta koulukyytirajoilla

Porvoo on kaupunki, jota ei ole vuosiin nostettu esille positiivisessa valossa. Milloin täällä tapahtuu raakoja surmia, irtisanotaan kaupungin työntekijöitä tai pompotellaan lääkäriltä toiselle niin, että se saa näkyvyyttä myös Helsingin Sanomissa. En jaksa edes muistaa, koska olisin viimeksi kuullut mitään kivoja uutisia Porvoosta, ainakaan valtakunnallisella tasolla. (Osasyynä on tietenkin se, että tragediat ja sen tyyliset jutut myyvät paremmin. )

Tällä hetkellä Uusimaan Tekstaripalstan polttavin puheenaihe on koulukyytirajan kanssa palloilu heti tekoripsien jälkeen. Koulukyytirajat ovat olleet pikkukoululaisilla 3 km, joka on yksi Suomen matalimmista, että lain asettamaa maksimirajaa 5 km huomattavasti vähemmän. Tästä hatunnosto kuntamme valtakahvalaisille. Säästökuurille jouduttuamme vyötä on kiristetty yhtäällä että toisaalla, ja nyt pitäisi repiä lasten sekä heidän vanhempiensa vyötä kireämmälle. Koulukyydin riistäminen vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti etenkin hankalammassa paikassa asuviin perheisiin. Pahimmassa tilanteessa mennään siihen, että vanhempien työpäivä menee vinksin vonksin ja lapset saavat laatuaikaa koulun pihalla odotellessaan huoltajiaan hakemaan. Mikä kartalla näyttää ”vain 5 km kävelymatkalta” voi todellisuudessa olla huonokuntoista ja mäkistä tietä, jota pitkin tarpominen käy useammasta kilometristä kuin mittari sanoo.

Nyt Porvoo on tilanteessa, jossa se voisi saada positiivista mainetta ja kunniaa. Kerrankin imagon kohottaminen olisi helppoa. Pidetään koulukyytiraja alhaalla, jotta uutisissa voisi lukea ”Porvoo turvasi lasten koulukyydit – Pikkukoululaisten ei tarvitse tarpoa 10 km päivässä” vaihtoehtoisen ”Porvoo hakee minimaalisia säästöjä lenkittämällä pikkulapsia” sijaan.

Päättäjät, etsikää se selkärankanne ja sisukkuutenne! Niitä käyttämällä te löydätte monta kertaa parempia säästökohteita, jotka eivät aiheuta niin paljon pahaa mieltä. Säästäminen ei helppoa eikä mukavaa, mutta senkin voi tehdä tyylillä.

Malla Laiti